Sauna somaksi.....

Sauna metsän siimeksessä.

Kesän alussa 2014 oli paljon asiaa saunasta radio- ja televisio-ohjelmissa, Sauna on suomalaisille paitsi puhdistautumispaikka myös virkistyksen, nautinnon ja renntoutumisen tyyssija. Menneinä aikoina siellä synnyttiin ja saunan kautta lähdettiin viimeiselle matkalle kohti Tuonelaa, vainajien olinpaikkaa.

Tietosanakirja (Gummerus 1988) määrittelee saunan seuraavasti: "Sauna on rakennus tai huone, joka on tehty löylyn (=höyrykylvyn) ottamista ja peseytymistä varten. Sauna on tunnettu laajoilla alueilla Euroopan ja Aasian pohjoisissa osissa mutta myös Amerikan intiaanien ja eskimoiden parissa. Kehittyneenä järjestelmänä se on esiintynyt vain suomensukuisten kansojen keskuudessa. Suomalainen sauna on ollut savusauna. Nykyisin sauna on joko niinsanottu jatkuvalämmitteinen sauna tai sähkösauna, joskin savusaunat ovat jälleen yleistymässä. Saunan merkitys on tärkeä kansanterveystyössä, vaikkaan löylyn fysiologista vaikutusta ei ole täysin selvitetty. Suomessa Sauna-Seura perustettiin 1937."

Suomen kaupungeissa oli aikoinaan yleisiä saunoja, joissa oli omat osastot miehille ja naisille. Taloyhtiössäkin saattoi olla yhteinen sauna asukkaile. !980-luvun tienoilla jotkut kerrostaloasukkaat halusivat rakentaa asuntoonsa oman saunan. Tämä oli monimutkaisen ja monitahoisen tuumailun prosessi ennenkuin saunan sai rakentaa. Nykyisin 2000-luvulla miltei jokaiseen uuteen asuntoon sijoitetaan myös sauna. 

Hämmästyksekseni olen lukenut kannanottoja, että siirryttäisiin jälleen yhteisiin saunoihin tai jopa yleisiin saunoihin. Tämä on ymmärrettävää, sillä asukas maksaa saunasta melkoista neliöhintaa sekä vuokran lisää ja myös sähkön kulutuksesta. Vapaa-ajan asuntojen ja omakotitalojen saunat ovat tietenkin asia erikseen ja ne ovat usein puulämmitteisiä. Ja jos polttopuut saadaan vielä omasta metsästä niin mikä olisi rentouttavampaa puuhaa.

Jos puut kaadetaan omasta metsästä, ne kannattaa varastoida joko puusuojaan tai ulos rakennettuun kehikkoon seuraavaksi vuodeksi. 

Jos polttaa märkiä klapeja uunissa
sattaa muuttaa saunansa savusaunaksi, hormi ei vedä huonosti palavien puiden savua piippuun vaan työntää sen saunatilaan. 
                                                Kehikkoa rakennetaan.

Nyt sitten seuraa oikeastaan se pääasia eli "Sauna somaksi..." 

Saunan voi sisustaa niin että siellä myös silmä lepää. Tätä varten olen suunnitellut "Saunasettejä". Setti koostuu pukuhuoneen penkille asetettavasta poppanasta ja sen sävyihin sopivasta matosta lattialle, laudeliina lauteille ja tietenkin pellavapyyhkeet naulakkoon. Kuvat olen ottanut parvekkeellani joten mielikuvitus vaan liikkeelle ja oman pukuhuoneen suunnitteluun.

                          Savusauna
                          Cafe Kuusijärvi                             Vantaa



                                                                                             
                               

                             

www.saunamafia.fi
http://www.sauna.fi/etusivu/

Mattolorujen elämä

7.10.2014 kokoontui Keravan Hyvinvointikeskuksessa perinteinen Runoraati. Arvokkaan mutta lempeän raadin arvioitavaksi voi toimittaa etukäteen pöytälaatikon perukoilta omia runojaan. Eilisessä tilaisuudessa Keravan lausujat esittivät tämänkertaiset runot, joita lausuttiin ja raati kommentoi parin tunnin ajan. Jo kahtena edelisenä vuonna on yksi mattorunoni esitetty siellä. Tämä runo on tässä blogissa julkaistu nimellä "Räsymaton taikaa".  http://sukkulatsuihkii.blogspot.fi/2014/09/rasymaton-taikaa.html

Eiliseen tilaisuuten olin toimittanut arvioitavaksi pieniä matto-loruja vai ovatko matto-haikuja.


Prinsessa Ruusunen

Kankuri kertoo matoillaan
vanhan sadun sanomaa
on ruusutarhaa, prinsessaa
uljaan prinssin tarinaa.





 Rahkasammal

Metsä täynnä mättäitä
taitaa olla rahkasammal.
Kaupungissa ei ole näitä 
on vain  kivinen taival.






 Syysleimukukka

Perennapenkin kaunistus
on tuttu leimukukka
syksyn viileyden aavistus
syksyn, talven odotus.

Valtameri

Valtameren syvä sini
kannattelee purttani
majakkaasaaren valokiila
johdattelee matkaani.

 Orastava lempi

Vaalea väri lempeä kuvaa
rakkauden roihua enteilee
tumma raita syvyyttä tuo
ohjaa tien rakkaimman luo.

Tuohisormus

Tuohi taipuu moneksi
vaikka kihlasormukseksi
voi olla alku liitolle
elämän mittaiselle. 





Oli mielenkiintoista kuunnella näitä loruja niin että maton kuva tai matto ei ollut silmieni edessä. Kyllähän se kuva oli aivojeni sopukoissa, niin moneen kertaan olen "veivannut" näitä yhteyksiä. Hämmästyttävintä oli todeta, että raati arvioi erittäin lempeästi loruni. Oletin sijoittuvani peränpitäjäksi mutta olinkin siinä keskivaiheilla arvostelutaulukossa.

Olen tainnut jo kirjoittaa täällä blogissani että annan nimen töilleni ja usein kirjoitan juuri tuollaisen lorun liitteeksi, Se kuvaa tekohetken ajatuksia ja kertoo, mitä haluan työlläni viestittää.

Lopuksi lausun kiitokkseni arvovaltaiselle raadille ja taitaville Keravan lausujille. Jälkeenpäin juttelin erään lausujan kanssa ja hän kertoi, että hän olisi halunnut "räpätä" nämä loruni. Hän oli käynyt kuuntelemassa Keravan kirjastossa Räppäävää mummoa. Jääkäämme odottamaan uutta aluevaltausta!

Tietotekninen tauko

Tuli peini tauko blogikirjoitteluun. Tietokoneen hiiri ei jostain syystä toiminut. Tämä vika korjaantui mutta sitten tietokoneen näyttö ei suostunut avaamaan edes taustakuvaa, oli vain harmaa pinta. Kyselin tietotekniikan tukipalveluista, neuvottiin että kone täytyy viedä takuuhuoltoon.

Tyttäreni 17 vuotias poika tuli käymään ja kerroin murheestani. Hän sanoi: "Katsonpa sitä konettasi". Hän istui pari minuutta koneen ääresssä ja kas, kone toimi. Apu on näköjään usemmiten lähempänä kuin arvaammekaan. Tästä opin sen, että käännyn ensiksi kotiasiantuntijani puoleen ja vasta sitten päätämme yhdessä, viedäänkö kone huoltoon vai ei.

Tauosta oli kuitenkin se hyöty, että sain väännettyä uuden loimen kangaspuiden tukille. Tässäkin minua usein auttaa tämä yllämainittu lähi-avustaja. Pienenä poikana hän jopa istui vieressäni mattoa kutomassa. Jossain vaiheessa hän pelkäsi ettei mummo vaan tule kouluun puhumaan noista räsymatoistaan. 

Tauon aikana tuli myös viimeisteltyä viimeiset valmiit kudelmat ja tuli kirjoitettua niihin liittyvät lorut. 

Ihailin myös ulkona syksyn värejä ja sain töihini uusia värivaihtoehtoja. Luonto on melkoinen innoituksen antaja väreineen.

Viimeisimmät työt olivat poppanoita tuoleihin, penkille tai vaikka  pöydälle. Valmistin myös muutaman tyynyn.

                     
         

Poppanoiden kuteet olen itse leikannut aikaisemmin kertomallani tavalla vinokaitaleiksi. Kuvat ovat omista valokuvakokoelmistani.

Kuvikasmaton synty

Maton sidoksen nimi on kuvikas. Tällainen matto kudotaan koko ajan kahdella sukkulalla, yksivärisetkin kohdat. Tämän kollaasissa olevan maton kudoin Vantaalla, Tikkurilan asunnossani. Se kuului "Runomatot"-sarjaan. 

Sinikka Salmisen arkisto

Sinikka Salmisen arkisto

Purppuraista, valkeata ja keltaista

Sorkin sekaan punaista,

purppuraista, valkeata ja keltaista

hymysuista säettä,

värin loisketta,

sutimen eläväistä liikettä.

-Mohamed Ahmed Haji Omar

Pyysin vuonna 2010 Facebookin välityksellä ystäviltäni pöytälaatikoistaan runoja. Pengoin omatkin laatikkoni. Kudoin 14 pientä runomattoa näiden runojan pohjalta. Kokoelma julkistetttiin ystäväni kotona järjestetyssä "Runomatot"-tapahtumassa.

Edellämainitusta seurasi se, että aloin antamaan jokaiselle matolleni nimen ja kirjoitin sen "värimaailmaan" sopivan lorun.
Tänä vuonna olen jatkanut samaa poppanoiden kanssa.

Turku oli Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2011. Silloin toteutettiin Tarinamatot-hanke, joka syväluotasi suomalaista räsymattoa. Tarinamatot-hanke oli osa Turku 2011 Euroopan Kulttuuripääkaupunkivuoden virallista ohjelmaa. 

Aiheeseen voi tutustua allaolevan linkin kautta tai Kirjallisuusterapia lehden numerossa 2/2011, sivut 40 - 42. Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys ry:n jäsenlehti.

http://www.taitovarsinaissuomi.fi/index.php?k=8694

Matonkuteiden leikkaaminen

Sinikka Salmiisen arkisto

Matonkuteita leikataan yleensä käytöstä poistetuista vaatteista, lakanoista ja verhoista. Tietenkin voi kokeilla muutakin matonkuteeksi sopivaa, kannattaa antaa mielikuvituksen lentää. Nykyaikana on myös mahdollisuus ostaa valmiita matonkuteita ja joillekin tämä voi olla ainoa vaihtoehto jo ajan puutteen ja kenties pölyallergiankin vuoksi. Itse leikkaan matonkuteeni ystäviltäni ja tuttaviltani saamista vaatteista ja tekstiileistä.

Sinikka Salmisen arkisto

Lakanat, tyynyliinat ja verhot ovat mieluisia materiaaleja. Ratkon tai leikkaan saumat ja päärmeet. Silitän rypistyneet ja taitoskohdat. Lakanan tai verhon revin tai leikkaan poikittain kolmeen osaa. Näin saadun kappaleen lyhyet sivut ompelen siksak ompeleella putkiloksi. Näin on helppo leikata yhtenäistä kudetta, ei tule käännöskohtia kuten vaatteita leikatessa,

Sinikka Salmisen arkisto

Jos haluan leikata vinokaitaletta poppanan kutomista varten, käännän valitsemani kangaspalan yhdestä kulmasta lähtien niin että pystysuora ja vaakasuora sivu tulevat vastakkain ja taitekohta on vino. Tämän jälkeen leikkaan kangaskappaleesta irti näin syntyneen kolmion ja leikkaan kolmiot erileen vinosta taitekohdasta. 

             

Sinikka Salmisen arkisto

Käännän alimmaisen kappaleen niin että kankaan oikea puoli tulee myös päälimmäiseksi. Asetan kappaleiden suorat sivut vastakkain niin että vinot sivut ovat vastakkaisilla puolilla.

Ompelen nämä suorat sivut taas siksakilla yhteen ja tämän jälkeen 
toiset suorat sivut. Jälleen syntyy putkilo ja leikkaaminen sujuu 
ilman kääntteitä.



Leikkaan usein näitä putkiloita televisiota katsellessani tai joskus parvekkeella. Sormi oppii ihmeellisesti tuntemaan oikean leveyden vaikka työtä ei aina tuijottaisikaan. Kierrän valmiit kuteet kerälle tai joskus kuviolliset kuteet loimilankojen tyhjille kartiopohjille.

Sinikka Salmisen arkisto

    
                  Eräänä kesänä olin leikkaamassa matonkuteita 
                  Keravan käsintaitajien työnäytöksessä Galleria 
                  Allin pihalla.

Sinikka Salmisen arkisto

Räsymaton taikaa

Sinikka Salmisen arkisto

Sukkula suihkii, 
kude kulkee,
pirta raidan
loimeen sulkee.
Muistoja, muistoja
mummo kutoo,
mattonsa kirjoon
lämmöllä punoo.
Ruutupaita Jorman
ja kukkamekko Leenan
tuo mattoon senttejä
melkoisenkin verran.
Räsymatto on kuin
satukirja lapsen, 
harmaantumaan saanut
jo mummelinkin hapsen.

Wetterhoffin merkitys elämääni

Olen syntynyt Hämeenlinnassa. Kävin Myllymäen kansakoulua ja siirryin opiskeleman Hämeenlinnan tyttölyseoon. Suoritin keskikoulun, jonka jälkeen tavoitteena oli ylioppilastutkinto. Kuitenkin suunnitelmani muuttuivat. Kävin kuudetta luokkaa noin 2 kuukautta. Keskeytin opiskeluni äitini ja opettajieni vastustuksesta huolimatta. Olin lukenut Hämeen Sanomista ilmoituksen, että Fredrika Wetterhoffin kotiteollisuusopistossa alkaa kankaankudonnan kurssi, jonka kesto oli muutaman kuukauden. Kurssi alkoi muistaakseni marraskuussa 1950. Kangaspuihin ja kankaankudontaan olin tutustunut sukulaisten maalaistalossa mutta olin täysin tietämätön loimen luomisesta ja kutomiskuntoon saattamisesta. Tästä sain alustavan käsityksen kurssini aikana. Muistan ensimmäisen aivinakankaani, katkenneita langanpätkiä oli joka suunnassa.

Kurssini jälkeen äitini osti minulle Toijalan kangaspuut ja muut tarvikkeet. Luomapuut minulle valmisti jo mainitsemani maalaistalon isäntä. Jalusta on vankka kuusenjalan tapainen ja itse luomakehikko pyörii edelleen kuulalaakeroidussa jalassa hienosti. Seuraavana keväänä opiskelin yksikseni kankaankudonnan ihmeellisyyksiä. Lähetin myös hakemuksen syksyllä 1951 alkavaan Wetterhoffin kotiteollisuuskouluun ja pääsin. Näin sain monia samanhenkisiä ystäviä. Erityisesti muodostui kuuden tytön ryhmä, johon kuului kaksi tyttöä Porista, yksi Raumalta, yksi Alavudelta ja yksi tyttö Hämeenlinnasta minun lisäkseni. 

Sinikka Salmisen arkisto

Koulun jälkeen kokoonnuimme toistemme 
luokse tekemään kotitöitä, muurahaisenpolkua 
valmistamiimme alusvatteisiin, revinnäistillkkua 
ym. Muut kurssitoverit katsoivat hieman karsaasti
 yhteyttämme ja kutsuivat meitä kurssin "Huonoksi hengeksi". 

Sinikka Salmisen arkisto

Me hämeenlinnalaiset asuimme kotona, porilaiset ja raumalainen asuivat opistolla. alavuutelainen asui Hämeenlinnan rautatieaseman asemapäällikön luona asemarakennuksen toisessa kerroksessa. Joka kerta kun käyn Hämeenlinnassa tai ajan junalla ohi katseeni harhailee toisen kerroksen ikkunoissa ja muistelen, miten istuimme iltaisin siellä muurahaisenpolkua ommellen.

Olemme edelleen pitäneet yhteyttä, tosin yksi on jo joukostamme poissa. Kokoonnuimme pitkän aikaa vuosittain, nyt yhteyenpito on puhelimen, kirjeiden ja osittain sähköpostinkin varassa.

Kotiteollisuuskoulun jälkeen tavoitteenani oli hakea jatko-opiskelupaikka Kotiteollisuusopistoon ja valmistua kotiteollisuusopettajaksi. Mutta jälleen suunnitelmani muuttuivat ja hakeuduin Porin sairaanhoitaja-terveyssisarkouluun (1952-1955). 

Opiskelupaikka oli upea Juneliuksen palatsi ja asuimme yksityiskodeissa, pari kolme tyttöä yhdessä. Vapaapäivinä pyöräilimme Yyterin hiekkaranoille.

Valmistuttuani terveyssisareksi, työskentelin koko urani ajan tartuntatautien ennaltaehkäisyn piirissä useissa työpaikoissa ja organisatioissa. (Saippua ja vesi, niillä kädet pesi, ken haluaa estää tartuntojen leviämisen.) Kuitenkin minulla oli koko ajan kangaspuut matkassani. Opetin äitinikin kutomaan ja hän kutoi minulle kapioiksi puolipellava lakanat ja pyyheliinat Porissa oloni aikana. Äidin kutomat pyyheliinat ovat vieläkin käytössä. Itse sitten kudoin pukukankaita, jopa muutaman talvitakkikankaankin sekä ikkunaverhoja, mattoja, tyynyjä, pöytäliinoja ym. ym. Ajan virtauksia ja ohjeita seurasin Kotiteollisuus-lehdestä. Ohjeita sain myös Wetterhoffilla tekemiemme ohjekansion lehdiltä.

                                        

  












Langat ostin Wetterhoffin lankamyymälästä tai Tyyne-Kerttu Wirkin myymälästä Helsingin Fabianinkaduta. Kankaankudonta on ollut laukaiseva tekijä sekä iloissa että murheissa.

Nyt eläkkeellä ollessa kudon miltei päivittäin tai ainakin suunnittelen, valmistelen tai viimestelen töitäni. Käsillä tekeminen virkistää aivoja ja estää tämän maallisen majan ennenaikaista rappeutumista. 

Lopuksi voin todeta, että uravalintani oli oikea. Terveydenhoitajana saatoin ja saatan edelleen harrastaa rakasta kankaankutomista. Kotiteolisuusopettajana en varmaankaan olisi käyttänyt vapaata aikaani kankaankudontaan.
                                                                       Kuvat Sinikka Salmisen arkisto

Fredrika Wetterhoff

Postikortti ostettu Wetterhoffin myymälästä

 Fredrika Sofia Wetterhoff (14. tammi-kuuta 1844 Helsinki - 14. huhtikuuta 1905 Hämeenlinna) oli suomalainen pedagogi, joka vuonna 1885 perusti nimeään kantavan ompelu- ja kudontakoulun, ”Työkoulun”, joka myöhemmin sai nimekseen Fredrika Wetterhoffin kotiteollisuusopettajaopisto ja liitettiin lopulta Hämeen ammattikorkeakouluun.

Fredrika Wetterhoff vietti lapsuutensa Inkalan kartanossa Hattulassa, jonne perheen isä, laamanni Georg Adolf Wetterhoff ja äiti Sofia Juliana Karolina Stjernvall veivät perheensä Krimin sodan aikana. Fredrika Wetterhoff toimi kotiopettajana Kuljun kartanossa, opiskeli suomen kielen ja kiinnostui kansakoulun perustamisesta Hattulaan. Hänen sisarestaan Mathilda Aspista tuli voimisteluopettaja. 1872 perhe muutti Hämeenlinnaan, mutta Fredrika Wetterhoff lähti Pariisiin opiskelemaan. Myöhemmin Tukholmassa opiskellessaan hän tutustui naisasianaisiin ja työväestön sivistysharrastuksiin ja sai herätteen ryhtyä kehittämään koulutusta kansannaisille. Tästä sai alkunsa idea käsityökoulusta, joka syntyi 1885. Wetterhoff testamenttasi omaisuutensa koululle. Fredrika Wetterhoff–säätiö toimii nykyisin itsenäisenä, ja sen tehtävänä on löytää kotiteollisuudelle uusia, nykyaikaan sopivia toimintamuotoja ja tuotteita.

Lähteet

[1] Wetterhoff (http:/ / www. wetterhoff. fi/ portal/ suomi/ historia/ fredrika_wetterhoff-saatio_2000-luvulla/ )

• Aura Korppi-Tommola: Wetterhoff, Fredrika (1844–1905) (http:/ / www. kansallisbiografia. fi/ kb/ artikkeli/

4163/ ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 24.2.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Aiheesta muualla

• Wetterhoff-säätiö (http:/ / www. wetterhoff. fi/ portal/ suomi/ historia/ fredrika_wetterhoff-saatio_2000-luvulla/)

Yllämainitun tarinan kirjoitin Minna Canthin päivänä 2014. Minna Canth oli myös syntynyt 1844 ja kuoli 1897. Mielestäni Fredrika Wetterhoff kuuluu myös tuon ajan vahvoihin naisasianaisiin vaikka häntä ei yleensä tällaisisa yhteyksissä mainita, siksi haluan kirjoittaa edes tämän verran tässä blogisssani.

Nyt koulutus ja värjäämö ovat muuttaneet toisiin tiloihin ja uudet tuulet puhaltavat. Wetterhoffin myymälä on edelleen entisissä tiloissa. Videolinkistä voi tutustua viimeisimpään toimintaan. Sibelius Centerin avajaiset olivat 29.8.2014 ja talon remontti on lähes valmis. Kannattaa käydä paikan päällä tutustumassa "Hämeenlinnan helmeen", tämä on minun tulkintani.

Videot | Wetterhoff

www.wetterhoff.fi

Koti-Galleria Sampola

Koti-Galleria Sampola on oikeastaan työtilani. Siellä on kangaspuut, joilla kudon kaikenlaisia tekstiilejä, räsymattoja, poppanoita ja paljon muuta.

Sinikka Salmisen arkisto

Sinikka Salmisen arkisto

Nurkassa olevan ryijyn takana on kankaan loimen luontia varten luomapuut kokoon taitettuina. Luotaessa ne levitetään ja nostetaan tukevaan, kuulalaakeroituun jalustaan. Äitini eno valmisti ne minulle Vihdissä muistaakseni 1951 ja lähetettiin jotenkin Hämeenlinnaan. Kangaspuut äitini osti minulle Toijalasta (nykyisin Toika) myös vuonna 1951. Tämä yhdistelmä on seurannut mukanani elämäni eri vaiheissa reitillä Hämeenlinna - Helsinki - Espoo - Vantaa - Kerava.


Viimeaikona olen antanut jokaiselle työlleni nimen ja kirjoittanut liitteeksi pienen runon.

Sinikka Salmisen arkisto

Ritarlinna

Ritari asuu linnassaan,
hoivaa uljasta ratsuaan,
lemmitty hoitaa ruusutarhaa, 
luonto huokuu syvää rauhaa.