Translate

maanantai 27. elokuuta 2018

Athos-Säätiön Luostarikeskus Panagia

Tämä teksti ei varsinaisesti liity kankaan kudontaan mutta sivuaa aihetta, koska olen käynyt täällä selvittelemässä alustavasti käsityöpajan käynnistämistä ja käyttämättöminä olleiden kangaspuiden uuteen käyttöön ottamista lähinnä lammilaisten ja hämeenlinnalaisten käsityöharrastajien toiveiden mukaan ja heidän toimestaan. Alustava projektisuunnitelma on laadittu. Nyt vain odotellaan josko lähialueelta löytyisi projektin vetäjiä.

Ortodoksien Athos-Säätiön Luostarikeskus Panagia sijaitsee Lammilla, joka on tällä hetkellä osa Hämeenlinnaa. Pääsin tutustumaan luostariin ja sen laajaan alueeseen vuosien takaisen ystäväni, Sisar Priskillan välityksellä. Alueella toimi aikaisemmin Pääjärven vammaishoitolaitos mutta kuusi vuotta sitten perustettiin Athos-Säätiö, 13.8.2012 ja alue rakennuksineen siirtyi Luostarikeskuksen hallintaan ja nyt luostari muuntaa sitä kirkolliseen käyttöön.


Pääjärvi

Luostarin kellot

Itse hämmästyin alueen laajuutta, luonnon koskemattomuutta, asfaltoituja helppokulkuisia teitä, luontopolkuja, levollista ilmapiiriä, lukuisia rakennuksia ja yleisen autoliikenteen puuttumista. Kuulemma vain muutama ratsukko saattaa kulkea alueella luostarin omien autojen ja vierailijoiden lisäksi. Ja täällä on usempikin taidenäyttely meneillään luostarin omien ikonien, lasimosaiikkitöiden ja seinämaalausten lisäksi. Oivallinen retkikohde suuremmallekin joukolle bussimatkana. Yleensä, jos haluaa mennä tutustumaan pienelläkin joukolla kannattaa ottaa yhteyttä etukäteen, niin varmistaa  opastuksen, puh: 050 441 2036. Internetsivut: www.athossaatio.fi.

Itse sain asunnokseni pienen, parin huoneen ja kylpyhuoneen asunnon kalustuksineen.rivitalosta, jossa asuu joitakin perheitä ja yksinasujia ympäri vuoden. Siinä asui myös ainakin yksi vapaaehtoinen, joka oli tullut keräämään marjoja ja yrttejä luostarin tarpeisiin. Yrtithän ovat olleet kautta aikojen luostarien erikoisalaa teehen ja luontaishoitoonkin. 


Asuntoni

Upea koivikko

Mahtavia puita

Monitahoinen vanha puusto

Luostarissa on kaksi kirkkosalia, auditorio, kahvila, puoti, Outlet myymälä, Ortodoksinen kirjakauppa Filokalia, kehitteillä oleva käsityöpaja, sauna Pääjärven rannalla, marjapensaita, omenapuita ja luonnon vadelmapuskia. Luostarissa järjestetään myös ikonimaalauskursseja ja muitakin kursseja, retriittejä ja pyhiinvaellus matkoja ja seminaareja.


Pääkirkkosali

Toinen pienempi kirkkosali


Viimeksi haluan kertoa esillä olevasta taiteesta. Kirkkosaleissa on lukuisia ikoneja. Pääkirkkosalissa on yllättävän upeita uskonnollis aiheisia lasimosaiikkitöitä. Ne on valmistanut eläkkeellä oleva hämeenlinnalainen farmaseutti Kyllikki Susi.





Kirkkorakennuksessa on muutama huone, joissa on vaihtuvia taiteilijoiden näyttelyitä ja yhdessä huoneessa on seinämaalauksia, joiden maalaamista jatketaan edelleen.


Seinämaalaus

Seinämaalaus

Sisar Priskillan hoitamassa kahvilassa on seinämaalaus Athos vuoren miesluostareista. Naiset eivät pääse saarelle lainkaan mutta voivat laivalla kulkien tutustua saareen näkymiin.


Athos vuori

Tämä luostarin laaja alue oli aikoinaan Rönnin kartanon aluetta, joka menneinä aikoina oli ratsutila. Kartanon päärakennus on edelleen olemassa ja sielläkin on mahdollisuus järjestää vaihtuvia näyttelyitä. Tänä kesänä siellä oli taidekutoja Julio Tubalin töitä. Hän tuli aikoinaan Suomeen tutustumaan kankaankudontaan ja jäi tänne asumaan ja kutomaan.


Rönnin kartanon päärakennus

Taidekutoja Julio Tubal

Sain tänä kesänä houkuteltua jo yhden ystäväparin tutustumaan alueeseen. Oppaana toimi Sisar Prisilla, kuten hän toimi minunkin oppaanani tullessani ensi kertaa käymään. Kaikkiaan vietin elokuussa täällä kolme useamman päivän jaksoa ja voin sanoa, että nämä eivät jääneet viimeisiksi. Kiitos Sisar Priskilla.

lauantai 25. elokuuta 2018

Sukkulat suihki Lammilla

Huhtikuun lopussa 2018 luovuin kangaspuistani. Ajattelin, että olen saanut ja antanut kaiken tälle rakkaalle harrastukselleni. Luovuin asunnostani ja puolesta tavaroistani ja loput tavarat siirsin varastoon Ala-Tikkurilaan ja lähdin Afrikan Sarveen, Somalimaan pääkaupunkiin Hargeisaan kahden matkalaukunn kanssa. Viivyin kaksi kuukautta.


Myös täkänä tuli mukaan

Tuuliviiri täkänä jäi Hargeisaan

Palattuani sain ystäväni Sisar Priskillan asunnon käyttööni Vantaan Tikkurilasta ja aloin etsiä omaa asuntoa. 


Väliaikaista vain.......

Mutta kuinka ollakaan, Athos-Säätiön Luostarikeskus-Panagiassa Lammilla oli suunnitteilla Käsityöpaja kankaankudontaa varten. Tarvittiin vain alustavasti joku katsomaan, mitä olisi tehtävissä.

Tämä Luostarikeskus oli siirtynyt kuusi vuotta sitten Pääjärven vammaishoitolaitoksen tiloihin ja alkoi muuntamaan laajaa kokonaisuutta kirkolliseen käyttöön. Alueella oli lukuisia rakennuksia ja tässä vaiheessa sinne oli varastoitu lukuisia kangaspuita nipuissa lattioille. Parit kangaspuut oli koottu käyttökuntoon ja loimet olivat tukilla mutta niisinnät ja polkusten ja välittäjien sidonnat vähän niin ja näin. Tavoittena on, että Käsityöpaja saataisiin lammilaisten ja jopa hämeenlinnalaisten harrastajien käyttöön. Lammi on nykyisin osa Hämeenlinnaa.












Kuten alussa kirjoitin, luulin saaneeni ja antaneeni kaiken tälle rakkaalle harrastukselleni, mutta täytyi todeta, harhaluulo. Kun tarkemmin tutkin kangaspuita, siellä oli minulle vieraita nyörejä ja sidontoja. Ei muuta kuin lähdin Toijalaan Toikalle tutustumaan teryleeninyöreihin ja sokka kiinnityksiin. Oppia ikä kaikki!






Nyt pääsin kutomaan. Käsityöpajassa oli valmiina poppanakuteita. Yksissä kangaspuissa kudoin keltaisen kirkkotekstiilin ja toisissa keinutuolinmaton rispaantuneen istuimen peitteeksi.







Päätteeksi voin todeta, että neljän kuukuaden elämä kahden matkalaukun varassa on osoittanut, miten vähällä ihminen loppujen lopuksi tulee toimeen ja on onnellinen. Ja myös sen, että kun ottaa avoimin mielin vastaan uudet haasteet, löytää uuden suunnan elämälleen.

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

SOMALILAND - Somalimaan Hargeisa

Uskomatonta mutta totta. Haaveenani on ollut päästä käymään vielä kerran Afrikan Sarvessa, erityisesti Somalimaan Hargeisassa. Ensi kerran kävin Somalian Mogadishussa vuonna 1980. Sitten työskentelin 1 1/2 vuotta Somalia-Suomi Tuberkuloosiprojektissa Somaliassa vuosina 1983-1984 ja pohjoisessa työskentelin 2 kuukautta vuonna 1986 Buraossa. 

Presidentti Siad Barren sotatoimet tuhosivat Hargeisan miltei täysin 1980 luvun lopussa ja suuri osa väestöstä joutui pakenemaan kuka minnekin. Kuitenkin Somalimaa julistautui itsenäiseksi vuonna 1991 mutta kukaan Kansanyhteisön maista ei ole sitä tunnustanut. Joten matkustin maahan, jota ei oikeastaan ole olemassa. Mutta nyt oltuani täällä pari viikkoa, ei voi kuin ihmetellä ja kunnioittaa sitä jälleenrakentamista ja kehitystä mitä Somalimaassa on tapahtumut miltei täydellisen tuhon jälkeen.

29.4.2018 lento Tukholman Arlanda-Dubai-Hargeisa päättyi onnellisesti. Ystäväni Fadumo Bile oli luotsannut minua koko matkan ja määränpääni on hänen Somalimaa-kotinsa. Tähän perheeseen tutustuin työjaksojeni aikana. Tri Ahmed Omar Askar oli projektimme lääkäri ja hän on ansiokkaasti jatkanut Somalimaan terveydenhuollon kehittämistä. Tästä merkkinä on Hargeisa Group Hospital, jota avostetaan suuresti myös naapurimaissa. 

Kun me projektissa työskenneleet totesimme, että kymmenen vuoden yhteistyön jälkeen jouduimme vetäytymään Somaliasta, ahdistus oli suuri. Luulimme, että kaikki hyvä oli valunut Afrikan hiekkaan. Mutta ei. Tri Ahmed Omar Askar alkoi vähitellen kehittämään eri tahojen kanssa rakkaan alueensa terveydenhuolto järjestelmää osittain Somalia-Suomi Tuberkuloosiprojektissa saamiensa oppien ja oman taitonsa avulla. Tuli todistettua että hyvä ei kuole, se nousee tuhkasta kuin Ikaros.


Lähtö Helsinki-Vantaa


Saapuminen Hargeisa

Pelargonia

Palmu

Auringonkukka
Unelmoida kannattaa aina ja tavoitella mahdottomaltakin tuntuvia asioita.

perjantai 18. toukokuuta 2018

Viikon kuluttua määränpäässä

Tavarat miltei pakattu. Matkaanlähtö 28.4.2018. On helpottunut olo. Olen saanut hävitettyä suurimman osan jo tässä elämänvaiheessa tarpeettomasta tavarasta ja monien vuosien aikana kertyneestä paperimäärästä. Ystävät ovat ottaneet taulujani ja kudonnaisiani. Keravan Museo otti vanhoja valokuvia ja isoisäni ja äitini esineistöä. Isoisä asui Keravalla ja äiti vietti täällä nuoruutensa harrastaen urheilua. Seurakunta otti ison Kuvaraamatun, kirjasto kirjoja ja taideystävät taidekirjoja. Nuorten Jengasta hakivat monenlaista tavaraa ja sanoivat vievänsä tarpeettomat jätteisiin. Työpaja haki valmiiksi leikatut matonkuteeni, heillä on monet kangaspuut. Nypläystyynynkin otti eräs ystävä. Viimeksi Hamsterin Pesä eli käytetyn tavaran myyntipaikka haki valaisimia, kirjoja, huonekaluja, astioita. 
Vuokrattuun varastotilaan menee nyt sopiva määrä tavaraa odottamaan matkalta paluutani, ja silloin hankin uuden asunnon, paikkakutaa en vielä tiedä.


Varastoon tavarat pakattu

Matkatavarat pakattu

Kohteena Somalimaan pääkaupunki Hargeisa Afrikan Sarvessa.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Elämäkin on sukkulointia

Uusia tuulia

Edellisessä blogitekstissäni kerroin, että kangaspuissa ei ole lointa ja että kenties jatkossa kerron jostain muusta. No, nyt kangspuutkin on purettu ja siirtyvät muualle luomapuiden ja rukin ynnä muun rekvisiitan kera. Räsymaton taika kuitenkin elää ja kenties olen vain aikeissa etsiä kankaankudontaan jotain uutta.



Varastoon

Räsymaton taikaa

Olen siirtämässä koko huusholliani varastoon joksikin aikaa ja tutkailen uusia tuulia. Mutta tässä vaiheessa haluan antaa neuvon, älkää kerätkö romua ja tavaraa. Olen tänään saanut selvitettyä kellarivarastoni ja suoraan sanoen hävettää. Tämän lisäksi olen kerännyt lumppuja matonkudetarvikkeiksi. Nyt on melkoinen työ hävittää tuo kaikki ekologisesti ja ympäristöystävällisesti. Onneksi saan apua ystäviltä ja muiltakin tahoilta. 

Löysin kellarista aivan yllättäviä asioita, joita kaikkia en muistanut edes tehneeni. Oli ollut kankaan värjäystä ja kankaanpainantaa kasviväreillä, lovileikkausta esimerkiksi rukin lapa ja paljon, paljon muuta. Muun muassa nämä kaksi neitokaisen kuvaa öljyväreillä.


Tumma tyttö

Vaalea tyttö

Toivotan Hyvää Pääsiäistä vuonna 2018 tämän viimeisen kuvan myötä, on puiset, kirjaillut kupit keitettyjä kananmunia varten.

Hyvää Pääsiäistä

tiistai 27. helmikuuta 2018

Kangaspuut tyhjillään.

Vuoden 2017 lopussa kangaspuissa ei ollut enää lointa, eikä uusia loimiakaan ollut luotuna. Mietiskelin mitä haluan tehdä loppuelämälläni. Muistin, että kellarivarastossa on matkakertomus päiväkirjan muodossa vuodelta 1980. Silloin matkustin ystäväni kanssa Afrikkaan, elämäni ensimmäisen kerran. Silloin kuvittelin että se oli ainoa kerta. Aluksi oli Safari Nairobista Mombasaan Tsavo kansallispuiston ja Amboselli Maasai reservaatin halki. Unohtumaton elämys. Mombasasta lensimme takaisin Nairobiin ja sieltä Somalian pääkaupunkiin Mogadishuun.

Mogadishussa oli tuttava lääkäri WHO:n tehtävissä suunnittelemassa Somalian terveysministeriössä maan terveydenhuoltoa. Asuimme hänen luonaan ja saimme todella kattavan opastuksen Mogadishussa ja lähialueilla. Tässä oltiin oikeastaan suunnittelemassa jo sitä terveydenhuollon projektia, joka toteutui Suomen Ulkoasiainministeriön ja Suomen Tuberkuloosin Vastustamsyhdistyksen yhteishankkeena. Tässä projektissa työskentelin sitten 1983-1984 terveydenhoitajana ja myöhemmin myös projektipäällikkönä. Kaikkiaan olen käynyt Somaliassa viisi kertaa, siis tuo Safari ei todellakaan ollut ainoa kerta Afrikassa.

Safaripäiväkirjan jatkoksi tuli vielä useampikin matkakertomus ja oikeastaan tammi-helmikuu on kulunut kirjoittaen ja loppuelämän haaveetkin alkavat hahmottua. 



Kangaspuut ovat todella ilman lointa ja joutavat hetkeksi varastoon tai ainakin toistaiseksi pois käytöstä. 67 vuotta kenties riittää tällä erää kankaankudontaa. Jotenkin tuntuu siltä että tarvitsen taukoa tähän touhuun. 25 eläkkeellä oloa on ollut suurelta osin kangaspuiden ympärillä pyörimistä.



Työelämässä tartuntatautien terveydenhoitajana jouduin tekemään tauti- ja rokotustilastoja. Eläkkeelle jäätyäni aloitin tilastoida kangaspuilla kutomiani metrejä. Mihinkäs tiikeri raidoistaan! Siis 1994-2018 olen kutonut 2290 metriä kaikenlaisia tekstiilejä. Kangaspuiden otsalaudassa on tämä tilastointi.






Odotellessani mahdollista "Sukkuloiden suihkintaa" kenties kirjoitelen tämän otsikon alla uudenlaisia elämänkokemuksiani.

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Suomi 100 juhlavuosi vietetty


Suomi 100 juhlavuosi päättyi ja samalla pättyi Suomi 100 Verkoyhteisö Kutominen hankkeeni ylläpito juhlavuoden linkeissä. Tästä lähtien jatkan kutomisistani kertomista vanhaan malliin Facebookin "Kutominen" linkissäni ja täällä "Sukkulat suihkii" blogissani..

Oli upea kokemus olla mukana tuhansien hankkeiden listalla ja rakentaa yhdessä tapahtumia ja tilaisuuksia täällä Keravalla. Näin yritimme luoda yhteisöllisyyttä, yhdessäoloa ja yhdessä tekemistä. Toivottavasti jotain jäi itämään. Kiitos Valtioneuvoston kanslialle tästä mahdollisuudesta.

Halusin kiittää myös lukuisia ystäviäni ja järjestin vielä pienen yhdessäolon kotiini 29.12.2017, vähän niinkuin englantilaista "Open Studio" mallia lainaten.

Kutsukortti








Ystäväni Minna "Hilpeä KahviKissa" kahvilasta järjesti tasokkaan tarjoilun, toimi tilaisuuden ajan emäntänä, joten saatoin keskustella vieraiden kanssa. Minna otti myös osan kuvista. 

Toivotan  lopuksi Hyvää Uutta Vuotta 2018, viettäkäämme sitäkin yhdessä juhlavuoden teemaa toteuttaen.