Kaksi suojeltua taloa

Veinmylly ja Taiteilijatalo

Vantaan Tikkurilassa, osoitteessa Tikkurilantie 42 on kaksi suojeltua rakennusta, Veininmylly ja Taiteilijatalo. Veinimyllyn kahvilaa pyöritti Irja Seetula. Hän oli entinen Vantaan kaupungin tiedottaja. Ystävystyimme, eläkeläisinä molemmat vuonna 2008, minäkin entinen Vantaan kaupungin työntekijä. Järjestin tuolloin "Räsymaton taikaa" näyttelyn kahvilan parveketasolle. Samalla tarjosin ystävilleni 75-vuotis syntymäpäivän kahvitarjoilun. Näyttelyitä oli tämän jälkeen muitakin, joten vierailin kahvilassa useaan otteeseen. Välillä oli tauluja ja matalan kynnyken kädentaitoja esillä. Siellä oli vieraskirja, jossa vierailijoiden nimiä oli 26 paikkakunnalta akseleilla Helsinki-Eno, Lappeenranta-Vaasa, oli jopa Italiasta, Ranskasta, New Yorkista ja kaikki kävijäthän eivät kirjoittaneet nimiään eikä paikkakuntaa kirjaan, joten tämä on pieni otos. Taiteilijatalon toiminnasta en oikein ole selvillä.

Irja Seetulalla oli uskomaton kyky loihtia tarjottavaa, jos vitriinistä leivonnaiset loppuivat. Nopeasti syntyi ohukais taikina ja ohukaiset tarjottiin mansikkahillon ja kermavaahdon kera. Välillä hän paistoi munkkeja miltei olemattomassa keittiötilassa. Hänellä oli vankka ote koko alueen toiminnalle. Alatasanteella on tanssilattia, katos elävän musiikin soittajille ja pieni katsomo. Rannassa veden päällä pieni laituri penkkeineen. Muistaakseni maanantaisin oli tanssit ja katsomossa saattoi istua kuunnellen vain musiikkia. Jokus oli yhteislaulu tapahtuma tai lausuttiin runoja. Kävijöinä oli kaiken ikäisiä ja varsinkin autottomille ikäihmisille tällainen lähellä oleva paikka olisi jatkossakin tärkeä. Juhannus tapahtuma oli todellinen perinnetapahtuma kaikenikäisille. Joen keskelle oli kiinnitettu lautta, jossa poltettiin juhannuskokko.

Aurinkoisena lauantaina 8.8.2020 tein pienen ulkoilulenkin ja otin kuvia nykytilanteesta. Kimmokkeen tähän sain lehtiatikkelista, jossa pohdittiin, mitä mahdolisuuksia olisi herättää Veinimylly ja Taiteilijatalo uuteen kukoistukseen suojelun lisäksi. Jo vuonna 2012 oli Vantaan Sanomissa artikkeli "Veininmylly rattaissa hiekkaa". Tämä johtui kenties osittain siitä, että Irja Seetula oli siirtynyt syrjään ja jo silloin keskusteltiin mahdollisesta kohennuksesta talkoovoimin. Minimaalinen projektisuunnitelmakin tuli tehtyä, mutta siihen se sitten jäikin. 

Veininmylly

Taiteilijatalo

Alatasanne

Laituri veden päällä

Veinimylly rannasta käsin

Tanssilattia, katos ja katsomo

Olipa puutarhakeinukin

Rapistuneen näköinen tilanne johtuu siitä, että aivan välittömässä läheisyydessä oli jonkun aikaa kestänyt maisemointiprojekti ja koko tämä alue oli aidattu ja rauhoitettu projektia varten. Maisemoinnin seurauksena syntyi lasten leikkipaikka aivan Heurekalle vievän sillan viereen.

Lasten leikkipaikka

Silta Heurekalle mentäessä

Maisemointi on jo menossa Veinimyllylle päin. Toivottavasti saadan jatkoa ja Heurekassa kävijöiden on helppo poiketa lepuuttelemaan jalkojaan Veininmyllylle tai Taiteilijatalolle, ennenkuin jatkavat matkaa Tikkurilan keskustaan Tikkurilantien alikulkutunnelin kautta.

Maisemointi jatkukoon.......

Alikulkutunneli Tikkurilantien alitse

Katutaidetta

Luonnon värimaailma

Suomen luonto on loppumaton ihailun ja innoituksen kohde. Värit vaihtuvat hetkessä auringonpaisteesta sadekuuron jälkeiseksi sateenkaareksi. Synkässä metsässä valo ja varjo luovat omia mystisiä tunnelmiaan. Männyn ruskeat rungot erottuvat kuusen tumman vihreän keskellä. Vesi, taivas ja pilvet heijastelevat sinivalkoisia värejä ja muotoja. Kevään ja kesän kukkaloisto muuttaa talven jälkeisen alakulon riemuksi. Eipä sen kummempia selityksä.

Lauantai aamun tunelmia 1.8.2020

Lähdin potkupyörällä aamulenkille Vantaan Tikkurilassa noin klo 10.00. Siinä kulkiessani muistui mieleen, millainen tämä alue oli ennen. Muutin vuonna 1964 Vantaan Koivuhakaan. Silloin Vantaa oli vielä Helsingin maalaiskunta. Muuttui kauppalaksi vuonna 1972 ja lopulta Vantaan kaupungiksi vuonna 1974. Samana vuonna siirryin Helsingin kaupungilta Vantaalle juuri perustettuun terveyskekukseen tartuntatautien terveydenhoitajaksi. Kansanterveyslaki oli tulut voimaan 1972 ja sen myötä tuli melkoinen myllerrys entiseen terveydenhoitojärjestemään. Tätä ennen kunnissa oli neljä tärkeää viranhaltijaa, oli kunnanlääkäri, terveyssisar, kätilö ja pappi. He huolehtivat väestön laaja-alaisesta hyvinvoinnista. Tehtiin kotikäyntejä, ainakin tereyssisar ja kätilö kulkivat polkupyörillä ja jututtivat asukkaita jopa matkan varrella ja kyseltiin vointia. Sanoisin kyllä, että kansanterveyslaki oli hieno uudistus, mutta pieniltä mielipide törmäyksiltäkään ei voitu välttyä. Omalla kohdallani merkittävin huomio oli se, että Helsingissä olin oikeastaan nuorin työntekijä ja oli vaikea saada aikaan mitään muutoksia. Mutta kun tulin Vantaalle ja menin ensi kertaa ruokatunnilla syömään Pormestari ruokalaan, totesin, että olin vanhin, silloin 41 vuotias. Omassa työssäni sain toimia melko itsenäisesti. Minulla oli vankka ammattitaito ja pystyin perustelemaan ehdotukseni uudenlaisessa työympäristössa, kukaan ei kyseenalaistanut ehdotuksiani, oli upeaa aikaa uusien työtovereiden kanssa uusin ideoin.

Tässä vähän harhauduin sivuraiteille aamulenkilläni. Tarkoitukseni oli vain valokuvin osoittaa, miltä Tikkurila näyttää tänä kauniina lauantai aamuna. Mutta tuo mittava rakentaminen enteilee melkoista muutosta sitten kun kaikki asukkaat ja autot ovat löytäneet oman paikkansa. Mutta maailma muuttu, silti mennyttäkään ei saa unohtaa, siellä menneisyydessä on tämän hetken juuret.

Terveyskeskus

Aitojen takana oli entinen Pormestari ravintola

Entisen kirkon kohdalle uusi kirkko

Uusi tori

Kaupungintalo