Usko, toivo, rakkaus

 

Jakobstadissa eli Pietarsaaressa, Pohjanmaan ruotsinkielisessä rannikkokaupungissa monia ikkunoita koristavat uskoa, toivoa ja rakkautta symboloivat, punaiset risti-, ankkuri- ja sydänlyhdyt. Joka joulu myös kaupungin Storgatanille, Isollekadulle ripustetaan samat symbolit.

Sain ystävältäni Margaretalta tällaiset jouluvalot jo 1980-luvulla, mutta jouduin ne hävittämään suuressa elämänmuutoksessani pari vuotta sitten, joten olen ollut kaksi vuotta ilman näitä valoja. Nyt otin yhteyttä jälleen ystävääni Pietarsaaressa ja pyysin hankkimaan ja lähettämään minulle uudet. Ei ollut taka-ajatuksia, mutta kaksi ystävääni lähettivät ne joululahjana. Ripustin ne jo ikkunaani, kuva tuossa ylhäällä. Ulkoa katsottuna ne näkyvät usko-toivo-rakkaus järjestyksessä.

Risti symboloi uskoa, ankkuri toivoa ja sydän rakkautta. Nämä symbolit ovat vanhoja, alkuaan peräisin Raamatusta. Varsinkin 1600-luvulla ne tulivat suosituiksi ja niitä kirjailtiin tauluihin tai kaiverrettiin koriste-esineisiin. Tro, hopp och kärlek- eli usko, toivo ja rakkaus-lyhtyperinne on alkanut Pietarsaaressa yli sata vuotta sitten.

Risti on näistä symboleista selvästi uskonnollisin, sehän on yksinään koko kristinuskon tunnus. Mutta risti liittyy meillä tavallisesti myös kärsimykseen, suruun ja kuolemaan.

Ankkuri on muistutus paremmasta huomisesta. Toivo katsoo tulevaisuutta kohti. Se auttaa toimimaan nykyhetken vaikeuksien ja vastoinkäymisten kanssa. Elämällä on tarkoitus silloinkin, kun ei tunnu siltä.

Sydän on tunnetusti rakkauden kuva. Tai sitten se on kuva ihmisen sisimmästä, hänen syvimmästä ja salatusta minuudestaan, joka paljastetaan sellaisenaan vain riittävän luotettavalle ja läheiselle ihmiselle. - Ihmiselle, jota rakastat annat sydämesi.

    https://www.facebook.com/UskoToivoRakkaus.jouluvalot/                   

Tuolla ylempänä jo kerroin, että symbooleja kirjottiin tai kaiverrettiin koriste-esineisiin ja nykyään erilaisia tuotteita on ostettavissa Pietarsaaren Hantverkarbodenissa, käsityöliikkeessä. Sain lyhtyjen mukana juuri tuosta liikkeestä ostetun ristipistotyön.

Ystäväni on ostanut samasta liikkeesta symbolit pöytämallina.

Ystävälläni on myös ljusstake - kynttilänjalka, jossa sybolit ovat koristeena. Kuurojen koulu kai aloitti tämän teon 1800- luvun lopussa. Oppilaat tekivät ensimmäiset pienoismallit.

Miksi näin pitkä tarina jouluvaloista? Meillä kaikilla on omia ja perheittemme jouluperinteitä ja vaalimme niitä. Ja meidän tulee kunnioittaa myös kaikkien perinteitä, vaikke ne eivät meidän omaan elämään liittyisikään.

Hyvää joulun odotusta ja varsinaista Joulua kaikille.

Öljyvärimaalauksiani

Vuosia sitten osallistuin öljyvärimaalauskursseille. Ohjaajanani toimi muun muassa professori Lauri Ahlgren ja sitten jatkoin suunnilleen kymmenen vuotta itsekseni. Kankaankudonta nousi tärkeimmäksi harratuksekseni ja lopulta siirryin kehyskudontaan. Tämän rinnalle nousi kirjoittaminen, jota tosin olen harrastanut aina ja tehnyt osittain myös työelämässä.

Olkoon mottoni: "Paljon ehtii kun kauan elää!"

Satama

Kyöpelinvuori

Asetelma

Matinkylän peltoa

Asetelma

Meren eliöitä

Äitini

                                                           

Omakuva

                                                              

Kun Tuusulantie valot sai

Jossain etelässä

Rukki

Rukin tausta

Tomtekulla Espoossa

Kädentaitaja 1

Kädentaitaja 2

Karamsinin museo, Helsinki

Nunna

Rivitalon piha Tomtekullassa

Vaari korjaa haravaa

Nuori neito

Tumma tyttö

Sokeain koulu, II linja Helsingissä

Somalikoira Tessu

 

Sinikka, Tessu ja Ibrahim

Asuessani Somalian Mogadishussa 1983-1984, pihapiirissämme oleili somalikoira Tessu. Se oli villikoira, joita asui laumana kadun toisella puolella olevilla hiekkadyyneillä. Ne olivat ystävällisiä ja useimmat olivat valinneet jonkun pihapiirin myös reviirikseen. Somaliassa ei yleensä ole lemmikkikoiria. Se johtuu osittain vanhasta tautiriskistä ja kenties jostain muustakin perinteestä. Aikoinaan koirat levittivät rabiesta, vesikauhua. Kuitenkin sitten myöhemmin myös somalit hyväksyivät dyynikoiria pihapiiriinsä, ne nimittäin puolustivat reviiriään, olivat tavallaan talojen päivä- ja yövahtien apuna tarkan vaistonsa vuoksi.

Tessu oli itse valinnut minut emännäkseen ja minä hänelle tuon nimenkin annoin. Kenties Tessu oli vaistonnut koira kaipuuni. Olin juuri ennen Somaliaan lähtöäni joutunut lopettamaa 13 vuotiaan berninpaimenkoirani Daxan, sairauden vuoksi. Tessu oli jo jonkun aikaa pyörinyt pihallamme. Eräänä päivänä tulin töistä. Tessu oli odottamassa hieman erilaisissa tunnelmissa kun yleensä ja oli laihenpikin ja tuijotti minua. Hän kulki vähän eteenpäin ja katsoi, seuraanko? No pakko oli seurata kun hän halusi kertoa jotain. Menimme päivä- ja yövahtien lepotilaan, pieni rakennus. Päivävahtimme Ibrahimkin seurasi mukana. Kun tulimme oviaukolle, Tessu pysähtyi ja katsoi minua tiukasti, aivankuin olisi kysynyt: "Mitäs' me nyt tehdään?" Lattialla oli 9 pientä koiranpentua! Todellakin, mitäs' nyt tehdään? Taisi kestää jonkun päivän, kun yritin keksiä ratkaisua. Lopulta käännyin samassa pihapiirissä asuvien projektimme röntgenteknikoiden puoleen ja kysyin, voisivatko viedä 6 pentua jonnekin? Suostuivat ja ongelma ratkesi. Pihapiirissämme pyöri sen jälkeen Tessu ja 3 pentua. Kuitenkin muutaman päivän kuluttua yksi pennuista katosi, kenties joku yöeläin oli hakenut ravinnokseen. Näin minulta oli jo kerran kadonnut kana yön tunteina.

Äiti komentaa

Vähitellen elämä rauhottui uomiinsa. Otin usein Tessun autoon istumaan Land Rowerini etupenkille, kun lähdin ostoksille kaupungille. Lapset huutelivat: "Eije, eije! Eli koira, koira! Tessun oli sikäli hyvä olla mukana, kun menin kauppaan, kukaan ei tehnyt vahinkoa autolle. Tessukin sai pentujen itsenäistymisvaiheessa hetken olla rauhassa. Saattoi välillä myös makoila omissa oloissaan.

Kotipuutarhan hoitoa

Kävin jossain vaiheessa lomalla Suomessa. Otin yhteyttä tuttuun eläinlääkäriin ja kerroin Tessusta. Toivoin että saisin mukaani paluumatkalleni Tessulle ehkäisy lääkityksen, ettei enää kävisi vahinkoa uroskoirien kanssa temmeltäessää. Tämä onnstui.

Mahdollisesti pentujen uljas isä

Molemmat pennuista saivat sitten uuden pihapiirin ja uuden perheen. Tällätavoin  niistä pidettiin huolta.

Tessun hemmotteluhetki.

Ylensä koirat eivät saaneet tulla sisätiloihin. Tessulla tietenkin oli erioikeuksia. Taloni kotihengetär, boiessa Amina ei oikein katsonut hyvällä silmällä Tessun makoilua olohuoneemme somalisohvalla. Tessun ilme kuitenkin kertoo, että Sinikka on antanut luvan. Todennäköisesti Tessu sai kyydin ulos, kun olin töissä.

Rakkaat ystäväni ja asuinkumppanini Marianne ja Margareta olivat myös hyväksyneet Tessun. Kävimme välilä Lidon merenrannalla virkistäytymässä. Uimaan ei uskaltanut mennä. Aivan dyynien takana oli teurastamo, jonne kuljetettiin kamelilaumoja. Teurasjätteet sitten heitettiin mereen ja ne houkuttelivat rantavesiin haita. Joskus kävi niin, että kun pojat pelasivat jalkappalloa rantahietikolla ja pallo lensi veteen ja joku menii hakemaan aivan matalastakin vedestä, hai saattoi viedä koko pojan tai jalan tai käden. Kävimme uimassa Mogadishun ulkopuolella turvallisissa vesissä.

Matkalla teurastmolle

Siinä vaiheessa kun menin viimeiselle lomalleni Suomeen, pohdiskelin kuumeisesti, mitä Tessulle tapahtuisi, kun lopetan työni Tuberkuloosiprojektissa. Olin sitä mieltä, että Tessua ei voi enää jättää oman onnensa varaan. Se olisi jopa eläinsuojelullinen rikos. Otin jälleen yhteyttä tuttuun eläinlääkäriin ja pyysin apua, jotta voisin ratkaista Tessun kohtalon poistuessani Mogadishusta ja Somaliasta, Eläinlääkäri ymmärsi.

Tessu vaipui ikiueen

Hautasin hänet tyhjälle tontille muurin viereen

Oli ikimuistoinen jakso yhdessäoloamme, kiitos siitä