Matonkuteiden leikkaaminen

Sinikka Salmiisen arkisto

Matonkuteita leikataan yleensä käytöstä poistetuista vaatteista, lakanoista ja verhoista. Tietenkin voi kokeilla muutakin matonkuteeksi sopivaa, kannattaa antaa mielikuvituksen lentää. Nykyaikana on myös mahdollisuus ostaa valmiita matonkuteita ja joillekin tämä voi olla ainoa vaihtoehto jo ajan puutteen ja kenties pölyallergiankin vuoksi. Itse leikkaan matonkuteeni ystäviltäni ja tuttaviltani saamista vaatteista ja tekstiileistä.

Sinikka Salmisen arkisto

Lakanat, tyynyliinat ja verhot ovat mieluisia materiaaleja. Ratkon tai leikkaan saumat ja päärmeet. Silitän rypistyneet ja taitoskohdat. Lakanan tai verhon revin tai leikkaan poikittain kolmeen osaa. Näin saadun kappaleen lyhyet sivut ompelen siksak ompeleella putkiloksi. Näin on helppo leikata yhtenäistä kudetta, ei tule käännöskohtia kuten vaatteita leikatessa,

Sinikka Salmisen arkisto

Jos haluan leikata vinokaitaletta poppanan kutomista varten, käännän valitsemani kangaspalan yhdestä kulmasta lähtien niin että pystysuora ja vaakasuora sivu tulevat vastakkain ja taitekohta on vino. Tämän jälkeen leikkaan kangaskappaleesta irti näin syntyneen kolmion ja leikkaan kolmiot erileen vinosta taitekohdasta. 

             

Sinikka Salmisen arkisto

Käännän alimmaisen kappaleen niin että kankaan oikea puoli tulee myös päälimmäiseksi. Asetan kappaleiden suorat sivut vastakkain niin että vinot sivut ovat vastakkaisilla puolilla.

Ompelen nämä suorat sivut taas siksakilla yhteen ja tämän jälkeen 
toiset suorat sivut. Jälleen syntyy putkilo ja leikkaaminen sujuu 
ilman kääntteitä.



Leikkaan usein näitä putkiloita televisiota katsellessani tai joskus parvekkeella. Sormi oppii ihmeellisesti tuntemaan oikean leveyden vaikka työtä ei aina tuijottaisikaan. Kierrän valmiit kuteet kerälle tai joskus kuviolliset kuteet loimilankojen tyhjille kartiopohjille.

Sinikka Salmisen arkisto

    
                  Eräänä kesänä olin leikkaamassa matonkuteita 
                  Keravan käsintaitajien työnäytöksessä Galleria 
                  Allin pihalla.

Sinikka Salmisen arkisto