Translate

sunnuntai 27. joulukuuta 2020

Koronavuosi

Koronavuosi 2020 on loppumassa. Koronan innoittamana syntyi yksi kuvakudos. Musta alue tarkoittaa korona epidemiaa, joka riistäytyi maailmanlaajuiseksi pandemiaksi. Mutta tunnelin päässä näkyy valoa eli tautiin on kehitetty rokote. Suomessa ensimmäiset rokotepistokset annettiin 27.12.1010. Rokotuksilla on vakavatkin taudit voitettu. Toivottavasti näin tapahtuu nytkin. 1980-luvulla isorokko hävitettiin täysin. Se riippuu meistä yksilöistä, miten noudatamme viranomaisten kaikkia suosituksia.

Korona ja tunnelin päässä valoa.

Seuraavissa töissä on kahdessa kaaria ja yhdessä palmikoita.

Kaaria

Sateenkaari

Palmikoita

Toivotan kaikille lukijoilleni Onnellista Uutta vuotta 2021.

tiistai 15. joulukuuta 2020

Huippuja ja sekatekniikkaa

Uusia pieniä kuvakudoksia. Halusin kokeilla myös uudenlaisia kuvakudoksia eli liitin mukaan ryijytekniikkaa.





Seuraavissa töissä on liitetty mukaan ryijytekniikkaa.





keskiviikko 2. joulukuuta 2020

Tartuntatautien terveydenhoitaja muistelee

 

Katariiankadun kulma Helsingissä

Nyt corona aikana on mielenkiintoista istua keinutuolissa pitkän linjan eläkeläisenä ja verrata menneitä aikoja nykyiseen. Paljon on ollut organisatio muutoksia, hyviä ja huonoja. Mutta yksi asia pysyy, kulkutauteja eli tartuntatauteja tulee ja menee ja useimmiten niiden siirtyminen maasta toiseen liittyy matkailuun. Joten rajojen, kansainvälisten lentokenttien ja satamien valvonta on pidettävä haasteita vastaavana ja yleensä kuntien tartuntatauti yksiköiden ja ympäristöterveydenhuollon valvontaosastojen yhteistyönä.  

Valmistuin terveyssisareksi vuonna 1955 Porin sairaanhoitaja- terveyssisarkoulusta. Ensimmäinen työpaikkani oli lyhyt Suomenlinnan terveyssisaren sijaisuus. Kuljin lautalla aamuin illoin Helsingin kauppatorin rannasta. Kauppatorin laidalla oli myös silloisen terveydenhoidon kaupunginlääkärin ja koko johdon toimitilat, myös kaupungin eläinlääkärin, terveystarkastajien, vesilaboratorion tilat ja terveyslautakunnan kokoushuone. 

Tuossa terrakotan värisessä kulmatalossa oli myös seuraava työpaikkani kulkutautiosaston terveyssisarena. Talo oli aikaisemmin toiminut hotellina. Nimestä huolimatta emme hoitaneet potilaita, vaan heidät hoidettiin Auroran sairaalassa. Tuberkuloosipotilaat hoidettiin heille varatussa sairaalassaan ja valvonnan suoritti tuberkuloositoimisto.

Auroran sairaala ilmoitti joka aamu uudet tartuntatautipotilaat. Alkuaikoina oli poliota, lavantautia ja tulirokkoakin vielä eristyksessä. Tehtävänämme oli ottaa yhteys perheeseen ja varmistaa, oliko muita oireellisia, tarvittiinko rokotuksia, mahdollisia näytteitä tai muita toimenpiteitä ja opastimme (terveyskasvatus), miten taudin leviäminen estetään. Tarvittaessa teimme kotikäynnin, mikäli puhelin yhteys ei ollut riittävä. Henkilökohtaiselle vastuulleni sain tartuntatautien ja rokotusten tilastoinnin sekä päiväkahvien keiton. Kahvihetkeemme osallistui myös kaupunginlääkäri ja kaupungin eläinlääkäri. Tästä seurasi tiivis yhteityö myös ympäristöterveydenhuollon kanssa myöhemmissäkin työpaikoissani.

Näytteet toimitimme kansanterveyslaboratorioon, joka silloin toimi vielä Mikonkadulla. Myöhemmin kansanterveyslaboratorio muutti Mannerheimintien loppupäähän ja muuttui kansanterveyslaitokseksi, tiivis yhteistyömme jatkui ja edelleen saimme tarvittavat rokotteet omia rokotustilaisuuksiamme varten, mutta myös neuvolat ja koulut hakivat rokotteensa meiltä. Me kaksi terveyssisarta suoritimme rokotuksia lähinnä merimiehille, joille isorokkorokotus oli pakollinen, isorokkoa esiintyi vielä muualla maailmassa oikeastaan vuoteen 1980 asti. Toinen ryhmä, jota rokotimme, oli ulkoasiainministeriön henkilökuntaan kuuluvat, jotka matkustivat myös ympäri maailmaa sijoituskohteisiinsa.

Juuri ennen Helsinkiin tuloani oli ollut tri Joonas Salkin polirokotuskampanja Helsingissä 1954. Yhdysvalloista oli lähetetty kaikki rokotukseen tarvittava materiaali, rokotteet, ruiskut, neulat ym. Oli kahdenlaista rokotetta, rokote A ja rokote B. Toinen oli oikeaa rokotetta ja toinen lume rokotetta. Todennäköisesti kampanjan toteutuspaikaksi valittiin kaukainen Suomi, koska Yhdysvalloissa riehui silloin polioepidemia. Vuonna 1956 lähetettiin uusi lähetys ja tehtävänämme oli rokottaa lumerokotetta saaneet oikealla rokotteella. Tapasin vielä tri Joonas Salkin henkilökohtaisesti joskus Vantaalla, pieni mies mutta suuri asia. 

Tässä vaiheessa voi ehkä siirtyä historiassa vähän taaksepäin ja palata matkailijoiden mukanaan tuomiin tauteihin. Olen koko urani aikana aina silloin tällöin palannut lukemaan Niilo Pesosen toimittamaa kirjaa vuodelta 1980 eli "Terveyden puolesta - sairautta vastaan". Kirjan alkusivuilla on Hippokrates-toteamus: "On oikein auttaa sairaita saavuttamaan terveytensä  jälleen, mutta yhtä oikein on huolehtia terveistä, jotta he voisivat säilyttää terveytensä." Tässä samassa kirjassa kerrotaan, miten Eurooppaan ilmestynyt kolera aiheutti paljon huolta viranomaisille. Lähinnä Pietarista tauti oli tullut maahamme vuonna 1831. Ensimmäiset tapaukset todettiin Viipurin läheisyyteen perustetulla havaintoasemalla, jonne tauti oli tullut merimiesten välityksellä joko Pietarista tai Kronstadtin linnoituksesta. Pian sen jälkeen koleraepidemia puhkesi Viipurissa ja tauti ilmestyi Helsinkiin ja jonkun ajan kuluttua Turkuun. Lopulta koleraa esiintyi myös Mäntsälän pitäjässä, jota tauti vaivasi pitkään. Mainittakoon, että Mäntsälässä on aiheeseen liittyvä muistomerkki.

Jossain vaiheessa Tukholmassa todettiin isorokkotapaus ja toimistomme, jonka nimi oli muuttunut tartunnantorjunta toimistoksi, joutui järjestämään isorokkorokotuskampanjan helsinkiläisille. Jonkun vuoden kuluttua Helsingissä todettiin poliotapaus. Myös tässä tilanteessa järjestettiin poliorokotuskampanja.

Tuolla aikaisemmin mainitsin, että aloittaessani Helsingissä, ainoina vakavina sulistosairauksina esiintyi lavantautia ja joskus punatautia eli shigelloosia (verihaavaumia suolistossa, ulosteissa verta, tästä nimi punatauti). Kun matkailukeisari Keihänen aloitti Välimeren Aurinkorannikon "Keihäsmatkat", alkoi Suomessa esiintyä uusia bakteeripohjaisia Salmonella tyyppejä, siis laajentuneen matkailun seurauksena. Jossain vaiheessa jouduin itsekin selvittämään lääkintöhallituksen Terveydenhoito-osaston lääkärin, tri Pertti Weckströmin kanssa tällaista epidemiaa paikan päälle eli Kanarian saarille Las Palmasiin. Yksi vantaalainen mies oli kuollut. Ei ollut aurinkoloma rannikolla, vaan kiersimme hotelleja, joissa suomalaiset asuivat ja haastattelimme heitä. Samoin kiersimme sairaaloita haastattelemassa suomalaisia ripulipotilaita. Kiersimme myös hotellien keittiöitä koettaessamme jäljittää taudin lähdettä. Kirjoitimme matkaraportin ja lopputuloksena epäiltynä taudinlähteenä totesimme mahdolliseksi syylliseksi majoneesin.

Työtilamme muutti sitten Vironkadulle ja sieltä II linjalle. Siinä vaiheessa oltiin suunnittelemassa kansanterveyslakia, joka astui voimaan 1972. Sain luettavakseni kaikki lakiluonnokset. Ihmettelin vähän, kun kaikki terveydenhoitolain tartuntatautiosan, sukupuolitautilain, rokotuslain ja tuberkuloosilain velvoitteet oli rajattu kansanterveyslain ulkopuolelle, siis ei terveyskeskuksen vastuualueelle. Kansanterveyslaissa oli kuiten pykälä, jossa mainittiin, että kunta voi antaa terveyskeskuksen tehtäväksi myös muiden lakien alaisuuteen kuuluvia tehtäviä. Koska asuin Vantaalla, tuli mieleeni, jos voisin siirtyä Vantaan terveyskeskukseen miettimään näitä tartuntatauti asioita. Aina kun Vantaalla oli terveydenhoitajan paikka auki, ilmoitin haluavani tartuntatautien terveydenhoitajaksi, muuta terveydenhoitajan työtä en osaa tehdä. Useamman kyselykerran jälkeen vihdoin sanottiin, että nyt voisin hakea, mutta siinä ei ole niin paljon tehtäviä, että minulle tulisi osaksi myös koulutereydenhoitajan työ. Siinäpä tuli pulma. Kirjoitin hakemukseeni kymmenkohtaisen listan kaikesta siitä, mitä terveyskeskuksen tartuntatautityö pitää sisällään. Kenties valttikorttini oli se, kun kerroin, että Vantaalla on kansainvälinen lentokenttä ja jos lentokoneesta ilmoitetaan, että koneessa on kolerapotilas, Vantaalla pitää olla valmius mennä tartuntatautyksikön ja valvontaosaston kanssa vastaanottamaan tämä potilas. 

Hyppäsin täysin tyhjän päälle ja kun sitten menin ensimmäisenä päivänä johtavan ylihoitajan, Hilkka Pokin vastaanotolle ja kysyin mistä minä nyt sitten aloitan. Hän sanoi: "Hakemuksessasi oli niin hyvä selvitys mitä tartuntatautityön tulisi terveyskeskuksessa olla. Kirjoita meille kansanterveyslain edellyttämä suunnitelma muiden lakien alaisuuteen kuuluvista tehtävistä." Istuin kaksi viikkoa Kielotien neuvolan patjavarastossa ja kirjoitin pyydetyn suunnitelman. Se hyväksyttiin ja sanottiin, että kyllä tämä onkin kokopäivätyötä. Sain toimitilakseni entisen Elannon myymälätilan Orvokkitieltä ja myymälätilasta tuli hieno koulutustila, koska suunnitelmassani oli yhtenä osana myös terveyskeskuksen henkilökunnan, elintarviketyöntekijöiden, päiväkotihenkilökunnan ym. koulutus.                

Olin jo jonkun aikaa piirtänyt ja kirjoitellut tartuntatautieiheista terveyskasvatusaineistoa vapaa-aikanani Kunnallisen terveydenhoitoyhdistyksen toiminnanjohtajalle, Juhani Stenille. Hän julkaisi niitä yhdessä lääkintöhallituksen kanssa ja myi terveyskeskuksille ja ympäristöterveydenhuollolle. Ensimmäisten aiheena oli matkailu, mutta sarjaan syntyi melkoinen määrä julisteita. Nyt oli hyvä mahdollisuus kiinnittää kaikki julisteet koulutustilan seinille. Oli myös joitakin käsiesitteitä samoista aiheista.

                                       









Kenties tästä yhteistyöstä seurasi se, että eräänä päivänä vuonna 1975 Juhani Sten toi mukanaan toimitilaani Orvokkitielle lääkintöhallituksesta tri Olavi Elon ja tri Håkan Hellbergin. Armeijassa oli puhjennut aivokalvontulehdus epidemia, joka oli jo levinnyt armeijan ulkopuolellekin ja piti nopeasti polkaista käyntiin valtakunnallinen aivokalvontulehdusrokotus kampanja. Häkellyksissäni pyysin saada nukkua yön yli. Mietin asiaa ja tulin siihen tulokseen, että jos tällaiset henkilöt pyytävät, en voi kieltäytyä. Pikaisesti virkavapauspyyntö Vantaalta ja työmatka piteni taas Helsinkiin lääkintöhallituksen tiloihin. 

Projektia johti tri Heikki Peltola, tietenkin yhteistyönä lääkintöhallituksen ja kansanterveylaitoksen kanssa. Projektipäällikköna toimi tri Timo Nors ja minä projektisihteerinä. Nopeasti kirjoitettiin suunnitelmat ja ohjeet terveyskeskuksille ja laadittiin oheismateriaalit. Tarvittava tiedot lähetettiin lääninhallituksille, terveyskeskuksille ja kansanterveyslaitokseen. Mainittava on, että kaikki tiedotteet ja ohjeet kirjoitettiin näppäinkirjoituskoneilla, monistettettiin monistuskoneilla ja suljettiin osoitteella varustettuihin kirjekuoriin ja lähetettiin postin välityksellä. Samoin tapahtui palautettaville tilastoille ja muille tiedoille. Sanoisin, että peukaloidemme alla Helsingissä oli noin 400 terveyskeskusta ja homma hoitui.

                               

Poliorokotus annetaan yleensä pistoksena. Vuonna 1985 oli poikkeus. Silloin lääkintöhallitus käynnisti valtakunnallisen poliorokotusohjelman väestön rokottamiseksi poliota vastaan Polio-Sabine-rokotteella. Suomen viimeinen poliepidemia pysäytettiin syöttämällä vöestölle sokeripala, jossa oli eläviä, heikennettyjä polioviruksia. Osallistuin myös tähän kampanjaan projektisihteerinä.

Näiden kokemusten perusteella voin todeta, että Suomessa oli hieno terveydenhuollon organisatio juuri edellä kuvatulla järjestelmällä. Lääkintohallituksessa oli terveydenhuollon tarkastaja osa-alueilla: neuvolat, koulut, terveyskasvatus, tartuntataudit ja lääkintöhallituksen terveydenhoito-osastolla oli myös ympäristöterveydenhuollon ylin johto. Samoin jokaisessa läänissä oli tereydenhuollon tarkastaja ja terveyskeskuksissa samat osa-alueet. Yhteydet toimivat puhelimitse ja kirjeitse ilman tietotekniikkaa.

Kävin SOTE-uudistuksen aikoina kuuntelemassa uuden järjestelmän suunnitelmia. Eräs lääkäri kertoi sairaanhoidon, erikoissairaanhoidon ja saattohoidon suunnitelmista. Kysyin, miten terveydenhoito järjestetään? Hän vain mainitsi, että se hoidetaan sitten maakunnissa! Siis kukin omalla tavallaan ilman valtakunnallista, keskitettyä johtoa. Mielestäni väestön terveydenhoito pitäisi olla ensin ja saattohoito viimeisenä. Saattohoito hoituu yhteistyönä sairaanhoitohenkilöstön kanssa. Ainakaan toistaiseksi siinä ei tarvita lääkärin ammattitaitoa vaativia toimenpiteitä, lääkityksen suunnittelu tietenkin. 

Olen oikeastaan koko tekstissäni tuonut esiin tartuntatautihenkilöstön  yhteistyötä ympäristöterveydenhuollon kanssa. Se on omassa työskentelyssäni ollut se joku "punainen lanka". Voin vielä mainita yhdistävänä tekijänä eläimistä ihmisiin tarttuvat taudit, Zoonoosit, joita kaikkia ei välttämättä edes mainita tartuntatautiluetteloissa.

Jokunen sana vielä menneen ajan tartuntatautityöhön liittyvästä koulutuksesta. Edellä mainittu Kunnallinen terveydenhoitoyhdistys järjesti lääkintöhallituksen kanssa useammankin Valtakunnallisen paripäiväisen koulutustilaisuuden lähinnä terveyskeskusten tartuntatautityötä tekeville lääkäreille ja tartuntatautien terveydenhoitajille, eläinlääkäreille ja terveystarkastajille ja muillekin aiheesta kiinnostuneille. Tilaisuuksia oli ympäri Suomea. Osallistuin koulutusohjelmien suunnitteluun ja luennointiin, lähinnä tartuntatautien terveydenhoitajana. Myöhemmin työskentelin Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistksen Somalia-Suomi tuberkuloosiprojektin projektipäälikkönä. Tällöin oli lääkintöhallituksen tiedottajana toiminut Sylvi Aapasuo siirtynyt Vastustamisyhdistyksen koulutuspäälliköksi. Suunnittelimme vuonna 1985 yhdessä Kiipulasäätiön tiloihin Turenkiin  muutaman päivän mittaisia kolutustapahtumia erityisesti terveyskeskusten tartuntatautien terveydenhoitajille. Olivat mielenkiintoisia tapaamisia. 

Vastustamisyhdistys järjesti vielä tartuntatautiyhdyshenkilöiden koulutusta 11.-13.5. ja 7.-9.9.1992 Kaupunginopistossa Espoossa sekä ruotsinkielisenä 16.-17.9.1992 Vaasassa yhteistyössä Vaasan lääninhallituksen kanssa. Suomenkielisillä kursseilla osallistujia oli 99 ja ruotsinkielisellä 132. Parin vuoden tauon jälkeen toiminta jatkui yhdistyksen järjestäessä sosiaali- ja terveysministeriön tukemana tartuntatautiyhdyshenkilöille 3-päiväisen koulutustilaisuuden joulkuussa 1995. Koulutustilaisuuteen osallistui lähes 150 tartuntatautiyhdyshenkillöä, pääosin hoitajia ja lääkäreitä. Lähde: Hengitys ja Terveys ry. Vuosikirja volyymi 22, toukokuu 1996.

Kiipulasäätiön koulutustilaisuus 1985, lääkintöhallituksesta Kai Koskela ja Kirsti Karttunen ja Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksestä Sylvi Aapasuo ja Sinikka Salminen.  

                                


tiistai 24. marraskuuta 2020

Usko, toivo, rakkaus

 


Jakobstadissa eli Pietarsaaressa, Pohjanmaan ruotsinkielisessä rannikkokaupungissa monia ikkunoita koristavat uskoa, toivoa ja rakkautta symboloivat, punaiset risti-, ankkuri- ja sydänlyhdyt. Joka joulu myös kaupungin Storgatanille, Isollekadulle ripustetaan samat symbolit.

Sain ystävältäni Margaretalta tällaiset jouluvalot jo 1980-luvulla, mutta jouduin ne hävittämään suuressa elämänmuutoksessani pari vuotta sitten, joten olen ollut kaksi vuotta ilman näitä valoja. Nyt otin yhteyttä jälleen ystävääni Pietarsaaressa ja pyysin hankkimaan ja lähettämään minulle uudet. Ei ollut taka-ajatuksia, mutta kaksi ystävääni lähettivät ne joululahjana. Ripustin ne jo ikkunaani, kuva tuossa ylhäällä. Ulkoa katsottuna ne näkyvät usko-toivo-rakkaus järjestyksessä.

Risti symboloi uskoa, ankkuri toivoa ja sydän rakkautta. Nämä symbolit ovat vanhoja, alkuaan peräisin Raamatusta. Varsinkin 1600-luvulla ne tulivat suosituiksi ja niitä kirjailtiin tauluihin tai kaiverrettiin koriste-esineisiin. Tro, hopp och kärlek- eli usko, toivo ja rakkaus-lyhtyperinne on alkanut Pietarsaaressa yli sata vuotta sitten.


Risti on näistä symboleista selvästi uskonnollisin, sehän on yksinään koko kristinuskon tunnus. Mutta risti liittyy meillä tavallisesti myös kärsimykseen, suruun ja kuolemaan.


Ankkuri on muistutus paremmasta huomisesta. Toivo katsoo tulevaisuutta kohti. Se auttaa toimimaan nykyhetken vaikeuksien ja vastoinkäymisten kanssa. Elämällä on tarkoitus silloinkin, kun ei tunnu siltä.


Sydän on tunnetusti rakkauden kuva. Tai sitten se on kuva ihmisen sisimmästä, hänen syvimmästä ja salatusta minuudestaan, joka paljastetaan sellaisenaan vain riittävän luotettavalle ja läheiselle ihmiselle. - Ihmiselle, jota rakastat annat sydämesi.

    https://www.facebook.com/UskoToivoRakkaus.jouluvalot/                   

Tuolla ylempänä jo kerroin, että symbooleja kirjottiin tai kaiverrettiin koriste-esineisiin ja nykyään erilaisia tuotteita on ostettavissa Pietarsaaren Hantverkarbodenissa, käsityöliikkeessä. Sain lyhtyjen mukana juuri tuosta liikkeestä ostetun ristipistotyön.


Ystäväni on ostanut samasta liikkeesta symbolit pöytämallina.


Ystävälläni on myös ljusstake - kynttilänjalka, jossa sybolit ovat koristeena. Kuurojen koulu kai aloitti tämän teon 1800- luvun lopussa. Oppilaat tekivät ensimmäiset pienoismallit.


Miksi näin pitkä tarina jouluvaloista? Meillä kaikilla on omia ja perheittemme jouluperinteitä ja vaalimme niitä. Ja meidän tulee kunnioittaa myös kaikkien perinteitä, vaikke ne eivät meidän omaan elämään liittyisikään.

Hyvää joulun odotusta ja varsinaista Joulua kaikille.

torstai 19. marraskuuta 2020

Öljyvärimaalauksiani

Vuosia sitten osallistuin öljyvärimaalauskursseille. Ohjaajanani toimi muun muassa professori Lauri Ahlgren ja sitten jatkoin suunnilleen kymmenen vuotta itsekseni. Kankaankudonta nousi tärkeimmäksi harratuksekseni ja lopulta siirryin kehyskudontaan. Tämän rinnalle nousi kirjoittaminen, jota tosin olen harrastanut aina ja tehnyt osittain myös työelämässä.

Olkoon mottoni: "Paljon ehtii kun kauan elää!"

Satama

Kyöpelinvuori

Asetelma

Matinkylän peltoa

Asetelma

Meren eliöitä

Äitini
                                                           
Omakuva
                                                              
Kun Tuusulantie valot sai

Jossain etelässä

Rukki

Rukin tausta

Tomtekulla Espoossa

Kädentaitaja 1

Kädentaitaja 2

Karamsinin museo, Helsinki

Nunna

Rivitalon piha Tomtekullassa

Vaari korjaa haravaa

Nuori neito

Tumma tyttö

Sokeain koulu, II linja Helsingissä