Muutama päivä sitten mainitsin tämän kirjan
Facebookin päivityksessäni. Kerroin väärin, että sen on kirjoittanut
somalilääkäri Ahmed M. Mahdi. Hän ei ole sitä kirjoittanut vaan koonnut siihen
tarinoita, joita on kerrottu perimätietona lapsille iltaisin hiilivalkean
loisteessa. Somaliassa kirjakieli luotiin vasta 1972 joten somalinkielellä
painettuja kirjoja on ilmestynyt vasta sen jälkeen. Mielestäni Ahmed Mahdin
kulttuuriteko on pienimuotoisena verrattavissa Elias Lönnrotin Kalevalaan.
Ahmed Mahdi aloitti näiden tarinoiden kirjaamisen vuonna 1990 ja saattoi työn
päätökseen 1996 asuessaan Suomessa Pietarsaaressa. Hän kirjoitti muistista nämä
tarinat voidakseen antaa ne edelleen pakolaislapsille ja omalle pojalleen. Hän
käänsi ne englanniksi, jotta hänen suomalainen vaimonsa voisi lukea niitä. Taas
vaimo, Margareta Nylund käänsi kirjan ruotsiksi, koska se oli hänen ja heidän
poikansa äidinkieli. He halusivat vielä suomenkielisen version, joten Pirjo
Rinne ja Sinikka Ingo suorittivat tämän tehtävän.
Ahmed Mahdi kirjoittaa kirjan
alkusanoissa toivovansa että kirja levittäisi kertomusten kulttuuriarvoja ja
viisautta niin, että muiden kulttuurien ja erityisesti isäntämaan lapset
voisivat hyötyä ja oppia jotain somalikulttuurista. Tämä voi puolestaan luoda
hyvät yhteydet, suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä kahden kulttuurin välille ja
ennen pitkää vähentää muukalaisvihaa ja rasismia. Näillä sanoilla kirja
saatettiin matkaan vuonna 1996, 18 vuotta sitten ja tämä Ahmed Mahdin toivomus
on pätevä edelleen. Mainittakoon vielä että kirjan kuvitus on Ahmed Mahdin ja
kansikuvan on taiteillut Nur Abdullahi Ali.
 |
ISBN 952-91-1543-1 |
Kirjaa välitettiin aikoinaan päiväkoteihin ja
kouluihin ja ainakin joihinkin kirjastoihin. Olen ottanut selvää että ainakin
Keravan kirjastossa kirja on tälläkin hetkellä lainattavissa. Tänä vuonna loput
jäljellä olevista kirjoista jaettiin somaliyhteisölle ja sellaisille
suomalaisille tahoille, jotka ovat kiinnostuneita pakolaisuuteen ja
maahanmuuttoon liittyvistä asioista.
 |
ISBN 952-90-7858-7 |