Translate

torstai 27. marraskuuta 2014

Kokonainen käsityö

Tulevaisuuden uhkakuva on, että käsityö oppiaineena muuttuu askarteluksi eivätkä oppilaat saavuta oppiaineena tavoitteita, sanoo yliopistonlehtori, kasvatustieteen tohtori Minna Kaipainen.

Tohtori Minna Kaipainen toteaa: "Kokonaisella käsityöllähän tarkoitetaan tekemistä, jossa sama henkilö suorittaa käsityöprosessin kaikki eri vaiheet itse. Hän ideoi ja suunnittelee sekä valmistaa tuotteen ja lopulta arvioi sekä tuotetta että koko prosessia."

Oma prosessityöskentelyni alkaa siitä kun ostan langat suunnittelemaani työhön. Kankaan rakentaminen on monivaiheinen työrupeama, vie yleensä useamman päivän.

Lankoja eri loimia varten


On mietittävä loimen leveys, pituus, sidosmalli ja valmiin työn käyttötarkoitus. Tämän jälkeen loimi luodaan luomapuilla.

Loimen luominen

Yleensä luon useamman loimen samalla kertaa, koska joudun siirtelemään tavaroita pois suurta tilaa vaativilta luomapuilta. Kun työ on tehty voin kääntää luomapuut pienemmäksi ja siirtää työhuoneeni nurkkaan ja piilottaa ne ikivanhalla rekiryijyllä.

Luodut loimet palmikoituna

Ennen useamman loimen luontia suunnittelen jokaisen loimen käyttötarkoituksen, pituuden, leveyden, sidosmallin ja piirrän nämä tiedot ruutupaperille. Sitten laitan tämän suunnitelmani ja luodun loimen kaupasta hedelmien mukana ostamaani muovipussiin. On sitten helppoa ottaa valmis pussukka ja aloittaa uutta kun edellinen loimi on kudottu.

Pyyheliinan sidosmalli

Loimi kierretään tukille pasmakaiteen eli käärinpirran avulla (omatekoinen käärinpirta). Näin saadaan suunnitelman mukainen loimileveys keskelle tukkia.
.
Loimi pujotettu käärinpirtaan

Tämän jälkeen loimilangat pujotetaan niisiin ja sitten kaiteeseen eli pirtaan.





Loimi kiinnitetään aloitusvarpaan

Tämän jälkeen kankuri pujottautuu lattialle istumaan loimen alle ja sitoo polkuset.

Polkuset sidottuna

Seuraavassa vaiheessa puolataan kudelangat puolille tai matonkuteet kierretään mattosukkulalle tai poppanakuteet matto- tai poppanakudesukkulalle.

Puolaus rukin avulla

Puolausta varten on mahdollista hankkia käsikäyttöinen puolauslaite mutta koska olen hankkinut vanhaan rukkiini erillisen karan puolaamista varten niin tämä toimii rukkia polkemalla.

Vasta kaiken tämän jälkeen voi aloittaa kutomisen.

Pyyheliina alullaan


Kun koko loimi on kudottu ja työ otettu pois puista, seuraa viimeistely. Tarkistetaan mahdolliset virheet ja loimi pätkitään alkuperäisen suunitelman mukaa esimerkiksi erillisiksi pyyheliinoiksi, matoiksi, poppanoiksi, kaitaliinoiksi, pannunalusiksi jne. 

Matoissa solmitaan hapsut, ensiksi kaksinkertainen solmu ja sitten hevosenhäntäsolmu tai  loimilangat pujotellaan kuteiden väliin jos hapsuja ei haluta. Pyyheliinojen katkaisukohtaan ompelen siksak ompeleet ennen katkaisua ja vasta sitten leikkaan. Näin kudelangat pysyvät kohdallaan päärmäyksen aikana. Yleensä ompelen päärmeen muurahaisen polulla ja näin työ on kokonainen käsityö loppuun asti.




Viimeiseksi tekijän nimikointi


6 kommenttia:

  1. Mukava kun olet selostanut kaikki kankaan kudonnan vaiheet ja kirjalliseen selostukseen on liitetty havainnolliset kuvat. Lukija saa käsityksen monivaiheisesta prosessista, joka kestää monta päivää ja aloittelijalla vielä pitempään. Ennen vanhaan maalasitaloissa naisilla oli aikaa kutoa talvisin, elämänmeno ei ollut näin kiireistä. Hienoa, että olet kirjoittanut osaamisesi ja jakanut meille muille!

    VastaaPoista
  2. Minkälainen on tuo omatekoinen käärinpirta? Onko siinä lyöty vaan nauloja puuritilään? Mukavaa hommaa kaikkineen, ja hienon suunnitelmallista, tuokin että pystyy luomaan useamman loimen samalla kertaa. On suunnitelmat valmiina jo pitkäksi aikaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omatekoisen käärinpirran tein todennäköisesti samaan aikaan kun äitini osti minulle Toijalan kaidetehtaan (nykyisin Toika) kangaspuut, siis 1951. Ymmärtääkseni se oli Hämeenlinnan faneritehtaalta saatu "purilas" eli pyörivästä tukista oli jollain koneella höylätty faneria ja tästä jäi tasaiseksi hiotunut pyöreä pölkky. Maalasin sen valkoiseksi ja löin siihen nauloja 1 sentin välein, päihin tukevat naulat ja tukevat narut, joista se ripustetaan paikoilleen. Tämä on siitä hyvä, että se on riittävän painava ja pysyy paikoillaan kun loimilangat soljuvat naulojen välistä. Nauloissa on kannat jäljellä ja tämä taas auttaa jos joku loimilanka aikoisi mennä toiseen lokeroon. Nähtävästi minulla on jo silloin ollut lentävä mielikuvitus!?! Ja mikä ihmeellisintä, olen raahannut läpi elämäni tätä kankaankudonta rekvisiittaa linjalla Hämeenlinna-Espoo-Helsinki-Espoo-Vantaa-Kerava. Ja nyt tämä "ateljeeni" on Keravan kerrostaloasunnossa ja uskallan väittää että olen ainoita Suomenmaassa, jolla on luomapuut kerrostalossa niissä neliöissä, joista maksetaan melkoista vuokraa. Ei tarvitse hakea muualta mitään muuta kuin langat, Hyvää joulunaikaa Luomutilalle, missähän päin mahtaa olla?

      Poista
  3. Terveisiä täältä Kerimäeltä, pitääpä ruveta tuommoista käärinpirtaa itsekin tekemään. Olisinpa vaan erehtynyt varmaan tekemään sen liian kevyestä ja ohuesta puusta, hyvä kun tuli puheeksi. Nyt vaan sopivaa palikkaa varastosta etsimään! Hyvää jatkoa!

    VastaaPoista
  4. Kiitos käärinpirran teko-ohjeesta. Oikea aarre. Laitan ensimmäistä "omaa" kangastani ja kaikki tällaiset ohjeet ovat tarpeen. Olen kohta kuusikymppinen ja monesti elämäni varrella kutonut, mutta en koskaan ole rakentanut kangasta ilman "päällekatsojaa"... Saa nähdä kuin onnistuu👍

    VastaaPoista
  5. No on sulla aarre-aitta! Luomapuutkin muutoissa mukana! Syvä kunnioittava kumarrus täältä.

    VastaaPoista