Pienten tilateosten lisäksi kokeilin kutoa kehikolla pieniä kesäkasseja. Aluksi eräs suutari sanoi, ettei näihin voi kiinnittää nahkaisia kannattimia. Siinä vaheessa punoin muutamaan itse kannattimet.
Lopulta toinen suutari ompeli nahkaisen olkahihnan.
Hyvää kesän 2019 jatkoa kaikille.
Translate
sunnuntai 21. heinäkuuta 2019
sunnuntai 13. tammikuuta 2019
Kehyskudonta
Kangaspuilla kutominen jäi, mutta tilalle on tullut kehyskudonta. Tällä tavoin voi kudontatekniikalla valmistaa pieniä tilateoksia tai jotain muuta pientä. Ystäväni toi lainaksi oman kehikkonsa ja kuteita, jopa hänelle antamiani kuteita.
Loimi pujotellaan tappien väliin ja kutomisen voi aloittaa. Työskentely onnistuu ikkunan edessä olevalla ompelukoneen pöydällä.
Olen ennen kaikkea kokeillut erilaisia pujottelutekniikoita ja eri kuteiden sopivuutta näihin töihin. Vaikeaa on ollut saada työn leveys pysymään oikeana ilman pingotinta. Mattoihini kirjoittelin pieniä loruja. Nyt olen tyytynyt vain nimeämään työni.
Toivotan onnekasta vuotta 2019 kaikille lukijoilleni.
| Minkä taakseen jäättää, edestään löytää. |
Loimi pujotellaan tappien väliin ja kutomisen voi aloittaa. Työskentely onnistuu ikkunan edessä olevalla ompelukoneen pöydällä.
| Toinen viriö niisillä, toinen lastalla. |
| Täysleveä työ |
Olen ennen kaikkea kokeillut erilaisia pujottelutekniikoita ja eri kuteiden sopivuutta näihin töihin. Vaikeaa on ollut saada työn leveys pysymään oikeana ilman pingotinta. Mattoihini kirjoittelin pieniä loruja. Nyt olen tyytynyt vain nimeämään työni.
![]() |
| Auringon synty |
![]() |
| Joen rannalla |
![]() |
| Kevätkylvöjä |
![]() |
| Masennus |
![]() |
| Meteoriitti |
![]() |
| Mielikuvitus |
![]() |
| Pyramiidin valo |
![]() |
| Tasokki |
![]() |
| Toukokuu |
Toivotan onnekasta vuotta 2019 kaikille lukijoilleni.
maanantai 27. elokuuta 2018
Athos-Säätiön Luostarikeskus Panagia
Tämä teksti ei varsinaisesti liity kankaan kudontaan mutta sivuaa aihetta, koska olen käynyt täällä selvittelemässä alustavasti käsityöpajan käynnistämistä ja käyttämättöminä olleiden kangaspuiden uuteen käyttöön ottamista lähinnä lammilaisten ja hämeenlinnalaisten käsityöharrastajien toiveiden mukaan ja heidän toimestaan. Alustava projektisuunnitelma on laadittu. Nyt vain odotellaan josko lähialueelta löytyisi projektin vetäjiä.
Ortodoksien Athos-Säätiön Luostarikeskus Panagia sijaitsee Lammilla, joka on tällä hetkellä osa Hämeenlinnaa. Pääsin tutustumaan luostariin ja sen laajaan alueeseen vuosien takaisen ystäväni, Sisar Priskillan välityksellä. Alueella toimi aikaisemmin Pääjärven vammaishoitolaitos mutta kuusi vuotta sitten perustettiin Athos-Säätiö, 13.8.2012 ja alue rakennuksineen siirtyi Luostarikeskuksen hallintaan ja nyt luostari muuntaa sitä kirkolliseen käyttöön.
Itse hämmästyin alueen laajuutta, luonnon koskemattomuutta, asfaltoituja helppokulkuisia teitä, luontopolkuja, levollista ilmapiiriä, lukuisia rakennuksia ja yleisen autoliikenteen puuttumista. Kuulemma vain muutama ratsukko saattaa kulkea alueella luostarin omien autojen ja vierailijoiden lisäksi. Ja täällä on usempikin taidenäyttely meneillään luostarin omien ikonien, lasimosaiikkitöiden ja seinämaalausten lisäksi. Oivallinen retkikohde suuremmallekin joukolle bussimatkana. Yleensä, jos haluaa mennä tutustumaan pienelläkin joukolla kannattaa ottaa yhteyttä etukäteen, niin varmistaa opastuksen, puh: 050 441 2036. Internetsivut: www.athossaatio.fi.
Itse sain asunnokseni pienen, parin huoneen ja kylpyhuoneen asunnon kalustuksineen.rivitalosta, jossa asuu joitakin perheitä ja yksinasujia ympäri vuoden. Siinä asui myös ainakin yksi vapaaehtoinen, joka oli tullut keräämään marjoja ja yrttejä luostarin tarpeisiin. Yrtithän ovat olleet kautta aikojen luostarien erikoisalaa teehen ja luontaishoitoonkin.
Luostarissa on kaksi kirkkosalia, auditorio, kahvila, puoti, Outlet myymälä, Ortodoksinen kirjakauppa Filokalia, kehitteillä oleva käsityöpaja, sauna Pääjärven rannalla, marjapensaita, omenapuita ja luonnon vadelmapuskia. Luostarissa järjestetään myös ikonimaalauskursseja ja muitakin kursseja, retriittejä ja pyhiinvaellus matkoja ja seminaareja.
Viimeksi haluan kertoa esillä olevasta taiteesta. Kirkkosaleissa on lukuisia ikoneja. Pääkirkkosalissa on yllättävän upeita uskonnollis aiheisia lasimosaiikkitöitä. Ne on valmistanut eläkkeellä oleva hämeenlinnalainen farmaseutti Kyllikki Susi.
Kirkkorakennuksessa on muutama huone, joissa on vaihtuvia taiteilijoiden näyttelyitä ja yhdessä huoneessa on seinämaalauksia, joiden maalaamista jatketaan edelleen.
Sisar Priskillan hoitamassa kahvilassa on seinämaalaus Athos vuoren miesluostareista. Naiset eivät pääse saarelle lainkaan mutta voivat laivalla kulkien tutustua saareen näkymiin.
Tämä luostarin laaja alue oli aikoinaan Rönnin kartanon aluetta, joka menneinä aikoina oli ratsutila. Kartanon päärakennus on edelleen olemassa ja sielläkin on mahdollisuus järjestää vaihtuvia näyttelyitä. Tänä kesänä siellä oli taidekutoja Julio Tubalin töitä. Hän tuli aikoinaan Suomeen tutustumaan kankaankudontaan ja jäi tänne asumaan ja kutomaan.
Sain tänä kesänä houkuteltua jo yhden ystäväparin tutustumaan alueeseen. Oppaana toimi Sisar Prisilla, kuten hän toimi minunkin oppaanani tullessani ensi kertaa käymään. Kaikkiaan vietin elokuussa täällä kolme useamman päivän jaksoa ja voin sanoa, että nämä eivät jääneet viimeisiksi. Kiitos Sisar Priskilla.
Ortodoksien Athos-Säätiön Luostarikeskus Panagia sijaitsee Lammilla, joka on tällä hetkellä osa Hämeenlinnaa. Pääsin tutustumaan luostariin ja sen laajaan alueeseen vuosien takaisen ystäväni, Sisar Priskillan välityksellä. Alueella toimi aikaisemmin Pääjärven vammaishoitolaitos mutta kuusi vuotta sitten perustettiin Athos-Säätiö, 13.8.2012 ja alue rakennuksineen siirtyi Luostarikeskuksen hallintaan ja nyt luostari muuntaa sitä kirkolliseen käyttöön.
![]() |
| Pääjärvi |
![]() |
| Luostarin kellot |
Itse hämmästyin alueen laajuutta, luonnon koskemattomuutta, asfaltoituja helppokulkuisia teitä, luontopolkuja, levollista ilmapiiriä, lukuisia rakennuksia ja yleisen autoliikenteen puuttumista. Kuulemma vain muutama ratsukko saattaa kulkea alueella luostarin omien autojen ja vierailijoiden lisäksi. Ja täällä on usempikin taidenäyttely meneillään luostarin omien ikonien, lasimosaiikkitöiden ja seinämaalausten lisäksi. Oivallinen retkikohde suuremmallekin joukolle bussimatkana. Yleensä, jos haluaa mennä tutustumaan pienelläkin joukolla kannattaa ottaa yhteyttä etukäteen, niin varmistaa opastuksen, puh: 050 441 2036. Internetsivut: www.athossaatio.fi.
Itse sain asunnokseni pienen, parin huoneen ja kylpyhuoneen asunnon kalustuksineen.rivitalosta, jossa asuu joitakin perheitä ja yksinasujia ympäri vuoden. Siinä asui myös ainakin yksi vapaaehtoinen, joka oli tullut keräämään marjoja ja yrttejä luostarin tarpeisiin. Yrtithän ovat olleet kautta aikojen luostarien erikoisalaa teehen ja luontaishoitoonkin.
| Asuntoni |
| Upea koivikko |
| Mahtavia puita |
| Monitahoinen vanha puusto |
Luostarissa on kaksi kirkkosalia, auditorio, kahvila, puoti, Outlet myymälä, Ortodoksinen kirjakauppa Filokalia, kehitteillä oleva käsityöpaja, sauna Pääjärven rannalla, marjapensaita, omenapuita ja luonnon vadelmapuskia. Luostarissa järjestetään myös ikonimaalauskursseja ja muitakin kursseja, retriittejä ja pyhiinvaellus matkoja ja seminaareja.
| Pääkirkkosali |
| Toinen pienempi kirkkosali |
Kirkkorakennuksessa on muutama huone, joissa on vaihtuvia taiteilijoiden näyttelyitä ja yhdessä huoneessa on seinämaalauksia, joiden maalaamista jatketaan edelleen.
![]() |
| Seinämaalaus |
![]() |
| Seinämaalaus |
Sisar Priskillan hoitamassa kahvilassa on seinämaalaus Athos vuoren miesluostareista. Naiset eivät pääse saarelle lainkaan mutta voivat laivalla kulkien tutustua saareen näkymiin.
| Athos vuori |
Tämä luostarin laaja alue oli aikoinaan Rönnin kartanon aluetta, joka menneinä aikoina oli ratsutila. Kartanon päärakennus on edelleen olemassa ja sielläkin on mahdollisuus järjestää vaihtuvia näyttelyitä. Tänä kesänä siellä oli taidekutoja Julio Tubalin töitä. Hän tuli aikoinaan Suomeen tutustumaan kankaankudontaan ja jäi tänne asumaan ja kutomaan.
| Rönnin kartanon päärakennus |
| Taidekutoja Julio Tubal |
Sain tänä kesänä houkuteltua jo yhden ystäväparin tutustumaan alueeseen. Oppaana toimi Sisar Prisilla, kuten hän toimi minunkin oppaanani tullessani ensi kertaa käymään. Kaikkiaan vietin elokuussa täällä kolme useamman päivän jaksoa ja voin sanoa, että nämä eivät jääneet viimeisiksi. Kiitos Sisar Priskilla.
lauantai 25. elokuuta 2018
Sukkulat suihki Lammilla
Huhtikuun lopussa 2018 luovuin kangaspuistani. Ajattelin, että olen saanut ja antanut kaiken tälle rakkaalle harrastukselleni. Luovuin asunnostani ja puolesta tavaroistani ja loput tavarat siirsin varastoon Ala-Tikkurilaan ja lähdin Afrikan Sarveen, Somalimaan pääkaupunkiin Hargeisaan kahden matkalaukunn kanssa. Viivyin kaksi kuukautta.
Palattuani sain ystäväni Sisar Priskillan asunnon käyttööni Vantaan Tikkurilasta ja aloin etsiä omaa asuntoa.
Mutta kuinka ollakaan, Athos-Säätiön Luostarikeskus-Panagiassa Lammilla oli suunnitteilla Käsityöpaja kankaankudontaa varten. Tarvittiin vain alustavasti joku katsomaan, mitä olisi tehtävissä.
Tämä Luostarikeskus oli siirtynyt kuusi vuotta sitten Pääjärven vammaishoitolaitoksen tiloihin ja alkoi muuntamaan laajaa kokonaisuutta kirkolliseen käyttöön. Alueella oli lukuisia rakennuksia ja tässä vaiheessa sinne oli varastoitu lukuisia kangaspuita nipuissa lattioille. Parit kangaspuut oli koottu käyttökuntoon ja loimet olivat tukilla mutta niisinnät ja polkusten ja välittäjien sidonnat vähän niin ja näin. Tavoittena on, että Käsityöpaja saataisiin lammilaisten ja jopa hämeenlinnalaisten harrastajien käyttöön. Lammi on nykyisin osa Hämeenlinnaa.
Kuten alussa kirjoitin, luulin saaneeni ja antaneeni kaiken tälle rakkaalle harrastukselleni, mutta täytyi todeta, harhaluulo. Kun tarkemmin tutkin kangaspuita, siellä oli minulle vieraita nyörejä ja sidontoja. Ei muuta kuin lähdin Toijalaan Toikalle tutustumaan teryleeninyöreihin ja sokka kiinnityksiin. Oppia ikä kaikki!
Nyt pääsin kutomaan. Käsityöpajassa oli valmiina poppanakuteita. Yksissä kangaspuissa kudoin keltaisen kirkkotekstiilin ja toisissa keinutuolinmaton rispaantuneen istuimen peitteeksi.
Päätteeksi voin todeta, että neljän kuukuaden elämä kahden matkalaukun varassa on osoittanut, miten vähällä ihminen loppujen lopuksi tulee toimeen ja on onnellinen. Ja myös sen, että kun ottaa avoimin mielin vastaan uudet haasteet, löytää uuden suunnan elämälleen.
![]() |
| Myös täkänä tuli mukaan |
| Tuuliviiri täkänä jäi Hargeisaan |
Palattuani sain ystäväni Sisar Priskillan asunnon käyttööni Vantaan Tikkurilasta ja aloin etsiä omaa asuntoa.
| Väliaikaista vain....... |
Mutta kuinka ollakaan, Athos-Säätiön Luostarikeskus-Panagiassa Lammilla oli suunnitteilla Käsityöpaja kankaankudontaa varten. Tarvittiin vain alustavasti joku katsomaan, mitä olisi tehtävissä.
Tämä Luostarikeskus oli siirtynyt kuusi vuotta sitten Pääjärven vammaishoitolaitoksen tiloihin ja alkoi muuntamaan laajaa kokonaisuutta kirkolliseen käyttöön. Alueella oli lukuisia rakennuksia ja tässä vaiheessa sinne oli varastoitu lukuisia kangaspuita nipuissa lattioille. Parit kangaspuut oli koottu käyttökuntoon ja loimet olivat tukilla mutta niisinnät ja polkusten ja välittäjien sidonnat vähän niin ja näin. Tavoittena on, että Käsityöpaja saataisiin lammilaisten ja jopa hämeenlinnalaisten harrastajien käyttöön. Lammi on nykyisin osa Hämeenlinnaa.
Kuten alussa kirjoitin, luulin saaneeni ja antaneeni kaiken tälle rakkaalle harrastukselleni, mutta täytyi todeta, harhaluulo. Kun tarkemmin tutkin kangaspuita, siellä oli minulle vieraita nyörejä ja sidontoja. Ei muuta kuin lähdin Toijalaan Toikalle tutustumaan teryleeninyöreihin ja sokka kiinnityksiin. Oppia ikä kaikki!
Nyt pääsin kutomaan. Käsityöpajassa oli valmiina poppanakuteita. Yksissä kangaspuissa kudoin keltaisen kirkkotekstiilin ja toisissa keinutuolinmaton rispaantuneen istuimen peitteeksi.
Päätteeksi voin todeta, että neljän kuukuaden elämä kahden matkalaukun varassa on osoittanut, miten vähällä ihminen loppujen lopuksi tulee toimeen ja on onnellinen. Ja myös sen, että kun ottaa avoimin mielin vastaan uudet haasteet, löytää uuden suunnan elämälleen.
keskiviikko 23. toukokuuta 2018
SOMALILAND - Somalimaan Hargeisa
Uskomatonta mutta totta. Haaveenani on ollut päästä käymään vielä kerran Afrikan Sarvessa, erityisesti Somalimaan Hargeisassa. Ensi kerran kävin Somalian Mogadishussa vuonna 1980. Sitten työskentelin 1 1/2 vuotta Somalia-Suomi Tuberkuloosiprojektissa Somaliassa vuosina 1983-1984 ja pohjoisessa työskentelin 2 kuukautta vuonna 1986 Buraossa.
Presidentti Siad Barren sotatoimet tuhosivat Hargeisan miltei täysin 1980 luvun lopussa ja suuri osa väestöstä joutui pakenemaan kuka minnekin. Kuitenkin Somalimaa julistautui itsenäiseksi vuonna 1991 mutta kukaan Kansanyhteisön maista ei ole sitä tunnustanut. Joten matkustin maahan, jota ei oikeastaan ole olemassa. Mutta nyt oltuani täällä pari viikkoa, ei voi kuin ihmetellä ja kunnioittaa sitä jälleenrakentamista ja kehitystä mitä Somalimaassa on tapahtumut miltei täydellisen tuhon jälkeen.
29.4.2018 lento Tukholman Arlanda-Dubai-Hargeisa päättyi onnellisesti. Ystäväni Fadumo Bile oli luotsannut minua koko matkan ja määränpääni on hänen Somalimaa-kotinsa. Tähän perheeseen tutustuin työjaksojeni aikana. Tri Ahmed Omar Askar oli projektimme lääkäri ja hän on ansiokkaasti jatkanut Somalimaan terveydenhuollon kehittämistä. Tästä merkkinä on Hargeisa Group Hospital, jota avostetaan suuresti myös naapurimaissa.
Kun me projektissa työskenneleet totesimme, että kymmenen vuoden yhteistyön jälkeen jouduimme vetäytymään Somaliasta, ahdistus oli suuri. Luulimme, että kaikki hyvä oli valunut Afrikan hiekkaan. Mutta ei. Tri Ahmed Omar Askar alkoi vähitellen kehittämään eri tahojen kanssa rakkaan alueensa terveydenhuolto järjestelmää osittain Somalia-Suomi Tuberkuloosiprojektissa saamiensa oppien ja oman taitonsa avulla. Tuli todistettua että hyvä ei kuole, se nousee tuhkasta kuin Ikaros.
Unelmoida kannattaa aina ja tavoitella mahdottomaltakin tuntuvia asioita.
Presidentti Siad Barren sotatoimet tuhosivat Hargeisan miltei täysin 1980 luvun lopussa ja suuri osa väestöstä joutui pakenemaan kuka minnekin. Kuitenkin Somalimaa julistautui itsenäiseksi vuonna 1991 mutta kukaan Kansanyhteisön maista ei ole sitä tunnustanut. Joten matkustin maahan, jota ei oikeastaan ole olemassa. Mutta nyt oltuani täällä pari viikkoa, ei voi kuin ihmetellä ja kunnioittaa sitä jälleenrakentamista ja kehitystä mitä Somalimaassa on tapahtumut miltei täydellisen tuhon jälkeen.
29.4.2018 lento Tukholman Arlanda-Dubai-Hargeisa päättyi onnellisesti. Ystäväni Fadumo Bile oli luotsannut minua koko matkan ja määränpääni on hänen Somalimaa-kotinsa. Tähän perheeseen tutustuin työjaksojeni aikana. Tri Ahmed Omar Askar oli projektimme lääkäri ja hän on ansiokkaasti jatkanut Somalimaan terveydenhuollon kehittämistä. Tästä merkkinä on Hargeisa Group Hospital, jota avostetaan suuresti myös naapurimaissa.
Kun me projektissa työskenneleet totesimme, että kymmenen vuoden yhteistyön jälkeen jouduimme vetäytymään Somaliasta, ahdistus oli suuri. Luulimme, että kaikki hyvä oli valunut Afrikan hiekkaan. Mutta ei. Tri Ahmed Omar Askar alkoi vähitellen kehittämään eri tahojen kanssa rakkaan alueensa terveydenhuolto järjestelmää osittain Somalia-Suomi Tuberkuloosiprojektissa saamiensa oppien ja oman taitonsa avulla. Tuli todistettua että hyvä ei kuole, se nousee tuhkasta kuin Ikaros.
| Lähtö Helsinki-Vantaa |
| Saapuminen Hargeisa |
| Pelargonia |
| Palmu |
| Auringonkukka |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






















