Translate

lauantai 20. maaliskuuta 2021

Punaisia rakennuksia

 Vantaa

1. Koivuhaan Liekokujalle valmistui  uusi omakotitalo vuonna 1964 ja asuin siinä läheisteni kanssa työurani loppuun asti. Autotalli muutetiin työhuoneeksi, jonne sijoitin kangaspuuni. Kudontatekstiilejä syntyi melkoinen määrä tuona aikana.

Liekokuja

2. Tikkurilan Kielotielle oli valmistunut uusi terveysasema juuri kansanterveyslain voimaantulon aikoihin vuonna 1972. Siirryin terveyskeskuksen palvelukseen vuonna 1974 ja työskentelin Vantaan kaupungin työntekijänä vuoteen 1983 asti. Työura jatkui muualla vuoteen 1993 asti.

Tikkurilan terveysasema

3. Omakotitalostani muutin Tikkurilan Savikkatielle kerrostaloon. Tietenkin yksi huone varattiin kangaspuille ja luomapuille. Kankaankudonta harrastuksesta tuli sisältö elämään siirryttyäni eläkkeelle.

Savikkatie


Luomapuut

4. Tikkurilassa vanha maalitehtaan rakennus, Vernissa oli muuttunut tapahtuma- ja näyttelytilaksi tai oikeastaan nuorisotilaksi. Siellä järjestettiin tekstiilityönäyttelyni vuonna 2003. Ystävät auttoivat pystyttämisessä. Tapahtuma oli 70-vuotis syntymäpäivä tilaisuus.

Vernissa




5. Tikkurilan Veinimylly on käytöstä poistettu mylly. Siellä toimi kesäisin kahvila ja järjestettiin monenlaisia ulkoilmatapahtumia. Maanantaisin tanssittiin  ulkolavalla elävän musiikin tahdissa, laulettiin yhdessä tai joku lausui runoja, yhteisöllisyyttä parhaimmillaan. Juhannusjuhlassa kokko paloi joen keskellä rantaan kiinnitetyn lavan päällä. Sisätilan kahvilassa oli parvi, jossa saattoi järjestää näyttelyn, muun muassa 75-vuotisjuhlani kunniaksi vuonna 2008.

Veinimylly



Kerava

1. Vantaalta muutin Keravalle, Sampolankadulle. Jälleen yksi huone varattiin kankaankudonnalle.

Sampolankatu




2. Keravalla oli KuumArt taideyhdistyksen käytössä vanha omakotitalo, Galleria Alliksi kutsuttu. Siellä oli vaihtuvia näyttelyitä ympäri vuoden. Merkittävä tapahtuma oli, kun yhdysvaltalainen taiteilija, Olek tuli mahdollistamaan tapahtuman, jossa koko talo peitettiin pinkin värisillä virkkauksilla. Tämä sai huomiota ympäri Suomea. Keravalaiset kädentaitajat osallistuivat monilukuisesti tähän ponnistukseen.

Galleria Alli

Our Pink House

3. Keravalla oli Käsintaitajien käytössä kesäisin vanha ulkorakennus Galleria Allin pihapiirissä. Siellä myytin monenlaisten kädentaitajien tuotteita.

Keravan Käsintaitajat

Helsinki

Helsingissä oli Mäntymäen mökki, entinen omakotitalo taiteilijoiden näyttely tilana. Se sijaitsee lähellä Stadionia, mutta ei ole enää taiteilijoiden käytössä. Näyttelytiloja oli kahdessa kerroksessa. Näyttelyiden yhteydessä järjestettiin usein kahvitarjoilua talon keittiössä ja paistettiin pannukakkua useita pellillisiä. Tekstiilitöitäni oli muutaman kerran esillä täälläkin.

Mäntymäen mökki

 

Porvoon Hinthaara

Jossain vaiheessa Hinthaaran Kankurinmäelle rakennettiin kesämökki, sauna, puusuoja ja leikkimökki, kaikki maalattiin punaisiksi. Taloon sijoitettiin tietenkin myös kangaspuut, leveämmät mitä minulla oli kaupunkiasunnoissa.

Hinthaaran Kankurinmäki

Sauna

Työkaluvaja

Leikkimökki
Pornainen

Ystäväni asuu Pornaisissa omakotitalossa, jossa olen voinut vierailla lukemattomia kertoja. Pihapiirissä on lasten leikkimökki, joka kunnostettiin vuona 2020 uuteen kuosiin. Se on aivan kuin pihapiirin koriste kesät talvet, vaikka lapset kasvaisivat ja leikit muuttuvat muunlaisiin harrastuksiin. Sinne on kyllä mahdollista aikuisenkin mennä vaikka lukemaan kirjoja tai lehtiä kesän helteillä. Tai voi mennä viettämään lepohetkeä laajan pihapiirin hoitotöiden lomassa.


Iittalan Tammirinne

Pornaisten ystävälläni on myös kesäasunto Iittalan Tammirinteessä. Iittala on liitetty nykyisin Hämeenlinnaan. Tammirinteessä on päärakennus, työkaluvaja ja sauna järven rannassa. Minulla oli mahdollisuus viettää täällä 4 kesää tyttären pojan kanssa. Kangaspuuni olivat työkaluvajassa. Muun kesätouhun ohella etenkin sadepäivinä kudoin räsymattoja. Täällä järjestin ulkoilmanäyttelyn, "Jäähyväiset joutsenille". Vieraiksi tuli lähiyhteisön asukkaita ja jokunen ystäväni. Ihania muistoja.

Tammirinne


"Jäähyväiset joutsenilla" ystävien seurassa

Joutsenon Karsturanta

Toisella ystävälläni on kesäasunto Joutsenon Karsturannassa, kuuluu nykyisin Lappeenrannan kaupunkiin. Täälläkin olen vieraillut ja viettänyt aikaa muutamana kesänä. Pihapiirissä on päärakennus, puu- ja työkaluvaja, leikkimökki, aitta ja "pytinki", siellä ystäväni kangaspuut. Saimaan rannalla on saunarakennus.

Karsturanta

Lumi on tippumassa aitan katolta

Leikkimökki

Kettu ihmettelee saunaa

Kun saa elää kauan, kertyy ihania muistoja, muun muassa punaisista taloista.

lauantai 30. tammikuuta 2021

Kuvakudoksia

 Kudoin taas muutaman kuvakudoksen. Ensimmäisessä sarjassa on puhekuplia, samoja, joita on sarjakuvissa. Toisessa sarjassa on erilaisia aiheita, joissa kukin katsoja voi kuvitella omat näkemyksensä, eräs ystävä jo kertoi oman kuvitelmansa.

Kevät

Järvet

Ystävyys

Metsä

Maisema



Lentokone


lauantai 16. tammikuuta 2021

Lunta ja pakkasta - 21 astetta

Vantaan Viertolassa on nyt reippaasti lunta. Sitä pyrytti muutama päivä sitten. Lumiauraajilla oli pitkät työrupeamat ja autoja suistui ojaan, kun tiet olivat lumisohjoisia ennen aurojen tuloa. Tänään 16.1.2021 aurinko paistoi ja joenrannankin kävelytiet olivat hienosti aurattu. Kesäisin istuin tuolla joenrannan penkeillä. Nyt ne olivat lumen peitossa ja jokikin oli jo jäätynyt. Ystäväni Nimco Noor oli tehnyt somalialaisen lumimummon Helsingin Vuosaaressa.






 

sunnuntai 3. tammikuuta 2021

Vantaalla saatiin lunta

 Viime yönä satoi oikein kunnolla lunta Vantaan Viertolassa. Heti yöllä aurauskalusto oli liikkeellä ja pihapiirimmekin kävely- ja autotiet oli saatu puhditettua. Kunnioitan näitä yön sankateita. Lapsilla oli heti aamulla hauskaa noissa lumikasoissa. Lisäsin vielä tämän blogitekstin, koska blogiani luetaan ympäri maailmaa, viimeksi jopa Ugandassa. Heille tämä saattaa olla ihme.

Parvekkeeni näkyy takimmaisessa talossa




sunnuntai 27. joulukuuta 2020

Koronavuosi

Koronavuosi 2020 on loppumassa. Koronan innoittamana syntyi yksi kuvakudos. Musta alue tarkoittaa korona epidemiaa, joka riistäytyi maailmanlaajuiseksi pandemiaksi. Mutta tunnelin päässä näkyy valoa eli tautiin on kehitetty rokote. Suomessa ensimmäiset rokotepistokset annettiin 27.12.1010. Rokotuksilla on vakavatkin taudit voitettu. Toivottavasti näin tapahtuu nytkin. 1980-luvulla isorokko hävitettiin täysin. Se riippuu meistä yksilöistä, miten noudatamme viranomaisten kaikkia suosituksia.

Korona ja tunnelin päässä valoa.

Seuraavissa töissä on kahdessa kaaria ja yhdessä palmikoita.

Kaaria

Sateenkaari

Palmikoita

Toivotan kaikille lukijoilleni Onnellista Uutta vuotta 2021.

tiistai 15. joulukuuta 2020

Huippuja ja sekatekniikkaa

Uusia pieniä kuvakudoksia. Halusin kokeilla myös uudenlaisia kuvakudoksia eli liitin mukaan ryijytekniikkaa.





Seuraavissa töissä on liitetty mukaan ryijytekniikkaa.





keskiviikko 2. joulukuuta 2020

Tartuntatautien terveydenhoitaja muistelee

 

Katariiankadun kulma Helsingissä

Nyt corona aikana on mielenkiintoista istua keinutuolissa pitkän linjan eläkeläisenä ja verrata menneitä aikoja nykyiseen. Paljon on ollut organisatio muutoksia, hyviä ja huonoja. Mutta yksi asia pysyy, kulkutauteja eli tartuntatauteja tulee ja menee ja useimmiten niiden siirtyminen maasta toiseen liittyy matkailuun. Joten rajojen, kansainvälisten lentokenttien ja satamien valvonta on pidettävä haasteita vastaavana ja yleensä kuntien tartuntatauti yksiköiden ja ympäristöterveydenhuollon valvontaosastojen yhteistyönä.  

Valmistuin terveyssisareksi vuonna 1955 Porin sairaanhoitaja- terveyssisarkoulusta. Ensimmäinen työpaikkani oli lyhyt Suomenlinnan terveyssisaren sijaisuus. Kuljin lautalla aamuin illoin Helsingin kauppatorin rannasta. Kauppatorin laidalla oli myös silloisen terveydenhoidon kaupunginlääkärin ja koko johdon toimitilat, myös kaupungin eläinlääkärin, terveystarkastajien, vesilaboratorion tilat ja terveyslautakunnan kokoushuone. 

Tuossa terrakotan värisessä kulmatalossa oli myös seuraava työpaikkani kulkutautiosaston terveyssisarena. Talo oli aikaisemmin toiminut hotellina. Nimestä huolimatta emme hoitaneet potilaita, vaan heidät hoidettiin Auroran sairaalassa. Tuberkuloosipotilaat hoidettiin heille varatussa sairaalassaan ja valvonnan suoritti tuberkuloositoimisto.

Auroran sairaala ilmoitti joka aamu uudet tartuntatautipotilaat. Alkuaikoina oli poliota, lavantautia ja tulirokkoakin vielä eristyksessä. Tehtävänämme oli ottaa yhteys perheeseen ja varmistaa, oliko muita oireellisia, tarvittiinko rokotuksia, mahdollisia näytteitä tai muita toimenpiteitä ja opastimme (terveyskasvatus), miten taudin leviäminen estetään. Tarvittaessa teimme kotikäynnin, mikäli puhelin yhteys ei ollut riittävä. Henkilökohtaiselle vastuulleni sain tartuntatautien ja rokotusten tilastoinnin sekä päiväkahvien keiton. Kahvihetkeemme osallistui myös kaupunginlääkäri ja kaupungin eläinlääkäri. Tästä seurasi tiivis yhteityö myös ympäristöterveydenhuollon kanssa myöhemmissäkin työpaikoissani.

Näytteet toimitimme kansanterveyslaboratorioon, joka silloin toimi vielä Mikonkadulla. Myöhemmin kansanterveyslaboratorio muutti Mannerheimintien loppupäähän ja muuttui kansanterveyslaitokseksi, tiivis yhteistyömme jatkui ja edelleen saimme tarvittavat rokotteet omia rokotustilaisuuksiamme varten, mutta myös neuvolat ja koulut hakivat rokotteensa meiltä. Me kaksi terveyssisarta suoritimme rokotuksia lähinnä merimiehille, joille isorokkorokotus oli pakollinen, isorokkoa esiintyi vielä muualla maailmassa oikeastaan vuoteen 1980 asti. Toinen ryhmä, jota rokotimme, oli ulkoasiainministeriön henkilökuntaan kuuluvat, jotka matkustivat myös ympäri maailmaa sijoituskohteisiinsa.

Juuri ennen Helsinkiin tuloani oli ollut tri Joonas Salkin polirokotuskampanja Helsingissä 1954. Yhdysvalloista oli lähetetty kaikki rokotukseen tarvittava materiaali, rokotteet, ruiskut, neulat ym. Oli kahdenlaista rokotetta, rokote A ja rokote B. Toinen oli oikeaa rokotetta ja toinen lume rokotetta. Todennäköisesti kampanjan toteutuspaikaksi valittiin kaukainen Suomi, koska Yhdysvalloissa riehui silloin polioepidemia. Vuonna 1956 lähetettiin uusi lähetys ja tehtävänämme oli rokottaa lumerokotetta saaneet oikealla rokotteella. Tapasin vielä tri Joonas Salkin henkilökohtaisesti joskus Vantaalla, pieni mies mutta suuri asia. 

Tässä vaiheessa voi ehkä siirtyä historiassa vähän taaksepäin ja palata matkailijoiden mukanaan tuomiin tauteihin. Olen koko urani aikana aina silloin tällöin palannut lukemaan Niilo Pesosen toimittamaa kirjaa vuodelta 1980 eli "Terveyden puolesta - sairautta vastaan". Kirjan alkusivuilla on Hippokrates-toteamus: "On oikein auttaa sairaita saavuttamaan terveytensä  jälleen, mutta yhtä oikein on huolehtia terveistä, jotta he voisivat säilyttää terveytensä." Tässä samassa kirjassa kerrotaan, miten Eurooppaan ilmestynyt kolera aiheutti paljon huolta viranomaisille. Lähinnä Pietarista tauti oli tullut maahamme vuonna 1831. Ensimmäiset tapaukset todettiin Viipurin läheisyyteen perustetulla havaintoasemalla, jonne tauti oli tullut merimiesten välityksellä joko Pietarista tai Kronstadtin linnoituksesta. Pian sen jälkeen koleraepidemia puhkesi Viipurissa ja tauti ilmestyi Helsinkiin ja jonkun ajan kuluttua Turkuun. Lopulta koleraa esiintyi myös Mäntsälän pitäjässä, jota tauti vaivasi pitkään. Mainittakoon, että Mäntsälässä on aiheeseen liittyvä muistomerkki.

Jossain vaiheessa Tukholmassa todettiin isorokkotapaus ja toimistomme, jonka nimi oli muuttunut tartunnantorjunta toimistoksi, joutui järjestämään isorokkorokotuskampanjan helsinkiläisille. Jonkun vuoden kuluttua Helsingissä todettiin poliotapaus. Myös tässä tilanteessa järjestettiin poliorokotuskampanja.

Tuolla aikaisemmin mainitsin, että aloittaessani Helsingissä, ainoina vakavina sulistosairauksina esiintyi lavantautia ja joskus punatautia eli shigelloosia (verihaavaumia suolistossa, ulosteissa verta, tästä nimi punatauti). Kun matkailukeisari Keihänen aloitti Välimeren Aurinkorannikon "Keihäsmatkat", alkoi Suomessa esiintyä uusia bakteeripohjaisia Salmonella tyyppejä, siis laajentuneen matkailun seurauksena. Jossain vaiheessa jouduin itsekin selvittämään lääkintöhallituksen Terveydenhoito-osaston lääkärin, tri Pertti Weckströmin kanssa tällaista epidemiaa paikan päälle eli Kanarian saarille Las Palmasiin. Yksi vantaalainen mies oli kuollut. Ei ollut aurinkoloma rannikolla, vaan kiersimme hotelleja, joissa suomalaiset asuivat ja haastattelimme heitä. Samoin kiersimme sairaaloita haastattelemassa suomalaisia ripulipotilaita. Kiersimme myös hotellien keittiöitä koettaessamme jäljittää taudin lähdettä. Kirjoitimme matkaraportin ja lopputuloksena epäiltynä taudinlähteenä totesimme mahdolliseksi syylliseksi majoneesin.

Työtilamme muutti sitten Vironkadulle ja sieltä II linjalle. Siinä vaiheessa oltiin suunnittelemassa kansanterveyslakia, joka astui voimaan 1972. Sain luettavakseni kaikki lakiluonnokset. Ihmettelin vähän, kun kaikki terveydenhoitolain tartuntatautiosan, sukupuolitautilain, rokotuslain ja tuberkuloosilain velvoitteet oli rajattu kansanterveyslain ulkopuolelle, siis ei terveyskeskuksen vastuualueelle. Kansanterveyslaissa oli kuiten pykälä, jossa mainittiin, että kunta voi antaa terveyskeskuksen tehtäväksi myös muiden lakien alaisuuteen kuuluvia tehtäviä. Koska asuin Vantaalla, tuli mieleeni, jos voisin siirtyä Vantaan terveyskeskukseen miettimään näitä tartuntatauti asioita. Aina kun Vantaalla oli terveydenhoitajan paikka auki, ilmoitin haluavani tartuntatautien terveydenhoitajaksi, muuta terveydenhoitajan työtä en osaa tehdä. Useamman kyselykerran jälkeen vihdoin sanottiin, että nyt voisin hakea, mutta siinä ei ole niin paljon tehtäviä, että minulle tulisi osaksi myös koulutereydenhoitajan työ. Siinäpä tuli pulma. Kirjoitin hakemukseeni kymmenkohtaisen listan kaikesta siitä, mitä terveyskeskuksen tartuntatautityö pitää sisällään. Kenties valttikorttini oli se, kun kerroin, että Vantaalla on kansainvälinen lentokenttä ja jos lentokoneesta ilmoitetaan, että koneessa on kolerapotilas, Vantaalla pitää olla valmius mennä tartuntatautyksikön ja valvontaosaston kanssa vastaanottamaan tämä potilas. 

Hyppäsin täysin tyhjän päälle ja kun sitten menin ensimmäisenä päivänä johtavan ylihoitajan, Hilkka Pokin vastaanotolle ja kysyin mistä minä nyt sitten aloitan. Hän sanoi: "Hakemuksessasi oli niin hyvä selvitys mitä tartuntatautityön tulisi terveyskeskuksessa olla. Kirjoita meille kansanterveyslain edellyttämä suunnitelma muiden lakien alaisuuteen kuuluvista tehtävistä." Istuin kaksi viikkoa Kielotien neuvolan patjavarastossa ja kirjoitin pyydetyn suunnitelman. Se hyväksyttiin ja sanottiin, että kyllä tämä onkin kokopäivätyötä. Sain toimitilakseni entisen Elannon myymälätilan Orvokkitieltä ja myymälätilasta tuli hieno koulutustila, koska suunnitelmassani oli yhtenä osana myös terveyskeskuksen henkilökunnan, elintarviketyöntekijöiden, päiväkotihenkilökunnan ym. koulutus.                

Olin jo jonkun aikaa piirtänyt ja kirjoitellut tartuntatautieiheista terveyskasvatusaineistoa vapaa-aikanani Kunnallisen terveydenhoitoyhdistyksen toiminnanjohtajalle, Juhani Stenille. Hän julkaisi niitä yhdessä lääkintöhallituksen kanssa ja myi terveyskeskuksille ja ympäristöterveydenhuollolle. Ensimmäisten aiheena oli matkailu, mutta sarjaan syntyi melkoinen määrä julisteita. Nyt oli hyvä mahdollisuus kiinnittää kaikki julisteet koulutustilan seinille. Oli myös joitakin käsiesitteitä samoista aiheista.

                                       









Kenties tästä yhteistyöstä seurasi se, että eräänä päivänä vuonna 1975 Juhani Sten toi mukanaan toimitilaani Orvokkitielle lääkintöhallituksesta tri Olavi Elon ja tri Håkan Hellbergin. Armeijassa oli puhjennut aivokalvontulehdus epidemia, joka oli jo levinnyt armeijan ulkopuolellekin ja piti nopeasti polkaista käyntiin valtakunnallinen aivokalvontulehdusrokotus kampanja. Häkellyksissäni pyysin saada nukkua yön yli. Mietin asiaa ja tulin siihen tulokseen, että jos tällaiset henkilöt pyytävät, en voi kieltäytyä. Pikaisesti virkavapauspyyntö Vantaalta ja työmatka piteni taas Helsinkiin lääkintöhallituksen tiloihin. 

Projektia johti tri Heikki Peltola, tietenkin yhteistyönä lääkintöhallituksen ja kansanterveylaitoksen kanssa. Projektipäällikköna toimi tri Timo Nors ja minä projektisihteerinä. Nopeasti kirjoitettiin suunnitelmat ja ohjeet terveyskeskuksille ja laadittiin oheismateriaalit. Tarvittava tiedot lähetettiin lääninhallituksille, terveyskeskuksille ja kansanterveyslaitokseen. Mainittava on, että kaikki tiedotteet ja ohjeet kirjoitettiin näppäinkirjoituskoneilla, monistettettiin monistuskoneilla ja suljettiin osoitteella varustettuihin kirjekuoriin ja lähetettiin postin välityksellä. Samoin tapahtui palautettaville tilastoille ja muille tiedoille. Sanoisin, että peukaloidemme alla Helsingissä oli noin 400 terveyskeskusta ja homma hoitui.

                               

Poliorokotus annetaan yleensä pistoksena. Vuonna 1985 oli poikkeus. Silloin lääkintöhallitus käynnisti valtakunnallisen poliorokotusohjelman väestön rokottamiseksi poliota vastaan Polio-Sabine-rokotteella. Suomen viimeinen poliepidemia pysäytettiin syöttämällä vöestölle sokeripala, jossa oli eläviä, heikennettyjä polioviruksia. Osallistuin myös tähän kampanjaan projektisihteerinä.

Näiden kokemusten perusteella voin todeta, että Suomessa oli hieno terveydenhuollon organisatio juuri edellä kuvatulla järjestelmällä. Lääkintohallituksessa oli terveydenhuollon tarkastaja osa-alueilla: neuvolat, koulut, terveyskasvatus, tartuntataudit ja lääkintöhallituksen terveydenhoito-osastolla oli myös ympäristöterveydenhuollon ylin johto. Samoin jokaisessa läänissä oli tereydenhuollon tarkastaja ja terveyskeskuksissa samat osa-alueet. Yhteydet toimivat puhelimitse ja kirjeitse ilman tietotekniikkaa.

Kävin SOTE-uudistuksen aikoina kuuntelemassa uuden järjestelmän suunnitelmia. Eräs lääkäri kertoi sairaanhoidon, erikoissairaanhoidon ja saattohoidon suunnitelmista. Kysyin, miten terveydenhoito järjestetään? Hän vain mainitsi, että se hoidetaan sitten maakunnissa! Siis kukin omalla tavallaan ilman valtakunnallista, keskitettyä johtoa. Mielestäni väestön terveydenhoito pitäisi olla ensin ja saattohoito viimeisenä. Saattohoito hoituu yhteistyönä sairaanhoitohenkilöstön kanssa. Ainakaan toistaiseksi siinä ei tarvita lääkärin ammattitaitoa vaativia toimenpiteitä, lääkityksen suunnittelu tietenkin. 

Olen oikeastaan koko tekstissäni tuonut esiin tartuntatautihenkilöstön  yhteistyötä ympäristöterveydenhuollon kanssa. Se on omassa työskentelyssäni ollut se joku "punainen lanka". Voin vielä mainita yhdistävänä tekijänä eläimistä ihmisiin tarttuvat taudit, Zoonoosit, joita kaikkia ei välttämättä edes mainita tartuntatautiluetteloissa.

Jokunen sana vielä menneen ajan tartuntatautityöhön liittyvästä koulutuksesta. Edellä mainittu Kunnallinen terveydenhoitoyhdistys järjesti lääkintöhallituksen kanssa useammankin Valtakunnallisen paripäiväisen koulutustilaisuuden lähinnä terveyskeskusten tartuntatautityötä tekeville lääkäreille ja tartuntatautien terveydenhoitajille, eläinlääkäreille ja terveystarkastajille ja muillekin aiheesta kiinnostuneille. Tilaisuuksia oli ympäri Suomea. Osallistuin koulutusohjelmien suunnitteluun ja luennointiin, lähinnä tartuntatautien terveydenhoitajana. Myöhemmin työskentelin Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistksen Somalia-Suomi tuberkuloosiprojektin projektipäälikkönä. Tällöin oli lääkintöhallituksen tiedottajana toiminut Sylvi Aapasuo siirtynyt Vastustamisyhdistyksen koulutuspäälliköksi. Suunnittelimme vuonna 1985 yhdessä Kiipulasäätiön tiloihin Turenkiin  muutaman päivän mittaisia kolutustapahtumia erityisesti terveyskeskusten tartuntatautien terveydenhoitajille. Olivat mielenkiintoisia tapaamisia. 

Vastustamisyhdistys järjesti vielä tartuntatautiyhdyshenkilöiden koulutusta 11.-13.5. ja 7.-9.9.1992 Kaupunginopistossa Espoossa sekä ruotsinkielisenä 16.-17.9.1992 Vaasassa yhteistyössä Vaasan lääninhallituksen kanssa. Suomenkielisillä kursseilla osallistujia oli 99 ja ruotsinkielisellä 132. Parin vuoden tauon jälkeen toiminta jatkui yhdistyksen järjestäessä sosiaali- ja terveysministeriön tukemana tartuntatautiyhdyshenkilöille 3-päiväisen koulutustilaisuuden joulkuussa 1995. Koulutustilaisuuteen osallistui lähes 150 tartuntatautiyhdyshenkillöä, pääosin hoitajia ja lääkäreitä. Lähde: Hengitys ja Terveys ry. Vuosikirja volyymi 22, toukokuu 1996.

Kiipulasäätiön koulutustilaisuus 1985, lääkintöhallituksesta Kai Koskela ja Kirsti Karttunen ja Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksestä Sylvi Aapasuo ja Sinikka Salminen.