Ajankohtaista

 Korona virus on mullistanut ihmisten elämän ympäri maapalloa. Tartuntatautityötä tehneenä olen usein sanonut, että virukset ovat aina askelen edellä ihmisiä. Itse olen tällä hetkellä oireettomana kotikaranteenissa. En saa mennä minnekkään, eikä kotiini saa tulla kukaan. Tämä jatkuu viimeisimpien tietojen mukaa toukokuun puoliväliin. Useampikin teatterikäynti ja hammashuolto peruuntui. Tytär ja tyttärenpoika tuovat ruokakassin ovan taakse silloin tällöin. Ulkoilen lähimaastossa pienen lenkin. Koulut on suljettu, samoin ravintolat ja Uusimaa (pääkaupunki seutu ja lähikunnat) on suljettu, rajan saa ylittää painavin perustein. Ulosmeno väylillä on "Chek point" eli poliisi.

Terveyden- ja hyvinvointilaitoksen mukaan varmennettuja tapauksia on 1500 ja tautiin on kuollut 19 henkilöä. Tilastot elävät koko ajan.

Henkinen tasapainoni säilyy kuvakudoksia kutomalla. Piirrän mallin paperille ja samaan loimeen voin kutoa neljä samanaiheista työtä. Kuvat eivät ole korkeatasoisia, koska tietokoneenikin on temppuillut enkä voi pyyttää ketään tänne neuvomaan minua. Tyttärenpoika kyllä otti koneen vähäksi aikaa kotiinsa ja toi eilen oven taakse. Kuitenkin haluaisin kysyä henkilökohtaisesti jotain, silloin kun kone on auki.

Minulle tämä nykyinen tilanne ei ole mitenkään vieras. Olen elänyt Suomen sota-ajan 1940-1945 ja silloin oli rajoituksia. Yleisiä tilaisuuksia oli rajoitetusti, iltaisin ei saanut valoa näkyä ikkunoissa öisten pommitusten pelossa, oli pimennysverhot, ruokaa ja muuta tarvittavaa sai ostaa määrätyn määrän ostokorteilla.

"Tötteröitä"

Kukka