Käsillä tekeminen virkistää aivoja

On tieteellisestikin tutkittu, että käsillä tekeminen virkistää aivoja. Tässä olisi linkki, mistä löytyy ohjeita monenlaiseen tekemiseen. Otsikkokuvan alla on kohta "Tiedostoja", sieltä löytyy blogilista, jossa on vinkkejä vaikkaa mihin puuhasteluun.

https://www.facebook.com/groups/kaspaikka/?ref=bookmarks

Kangaspuilla kutominen on minulle monitahoinen virkistysprosessi. Aluksi tyon suunnittelu on aikaavievää. Pitää miettiä käyttötarkoitus, valita tarvittavat langat, kudottavan kankaan sidos, loimen pituus ja leveys. Sitten loimi luodaan, väännnetään tukille, niisitään ja pujotetaan kaiteeseen. Viimeiseksi sidotaan polkuset. Sitten kudelangat puolataan puolalle, joka asetetaan sukkulaan tai matonkude kierretän mattosukkulalle. Kudottaessa jalat polkevat polkusia ja kädet heittävät sukkulan syntyneeseen viriöön. 

Joskus ihmettelen, miten jalat polkevat polkusia oikeassa järjestyksessä vaikka en näe polkusia ollenkaan. Tälläkin hetkellä kudon kangasta, jossa on 8 polkusta. Silmä kyllä näkee kudottavasta kankaasta virhepoljennan, ei muuta kuin viimeinen sukkulanheitto uusiksi. Aivot ovat kuin tietokoneen kirjoitusohjelma, tulee punainen viiva virheellisen sanan alle eli virheellisen viriön kohdalle.

Kun loimi on kudottu valmiiiksi, se otetaan puista. Tarkistetaan vielä mahdolliset huomaamatta jääneet kudontavirheet. Sitten leikataan työ esimerkiksi pyyheliinoiksi tai matoiksi. Pyyheliinakankaaseen ommellaan ennen leikkaamista ompelukoneella siksak ommel leikkauskohdan molemmin puolin muuten kangas purkautuu ja viimeisttely hankaloituu. Matossa solmitaan hapsuihin kaksinkerteinen solmu heti leikkaamisen jälkeen. Tämän teen lattialla kun olen avannut puista otetun mattorullan, Viimeiisttelysolmut voin tehdä vaikka tuolilla istuen televisiota katsellessani. 

Ohuempiin kankaisiin, esimerkiksi pyyheliinoihin ja pöytäliinoihin ompelen päärmeet käsin "muurahaisenpolulla".

Virkistäviä hetkiä kaikille, aivot ohjaavat kättä.