Uudet tuulet räsymattorintamalla

Finlayson kerää vanhoja lakanoita ja valmistuttaa suomalaisia räsymattoja. Kierrätystä parhaimmillaan.

https://www.facebook.com/FinlaysonFI/?pnref=story

Pyyheliina eilen - tänään

Perinteinen pyyheliina ja 45x45 cm

Menneinä aikoina kangaspuissa kudottiin paljon kotikutoisia pyyheliinoja, useimmiten puolipellavaisia, loimi puuvillalankaa, kude pellavalankaa. Pyyheliinoja tarvittiin käsien kuivaamisen lisäksi myös pestyjen astioiden kuivaamiseen. Kokopellavaisia saunapyyhkeitäkin kudottiin. Perinteisen astiapyyhkeen koko oli 45 x 90 cm. Päätin puolittaa tämän ja olen kutonut käsipyyhkeiksi kokoa 45 x 45 cm. Keittiöissä ei nykyään ole edes naulakkoa pyyheliinoja varten mutta tuo koko sopii vaikka tiskialtaan alapuolella olevan kaapin sisäpuolella olevaan naulaan.

Minipyyhkeitä kaapin ovessa

Wikipedian mukaan pyyheliina on kuivaamiseen käytettävä yleensä kankainen pyyhe. Kun menet suihkuun, ota tuosta puhdas pyyheliina. Tuossa myös pyyheliina astiapyyhkeeksi.

Nykysuomen sanakirjassa vuodelta 1966 on seuraavia aiheeseen liittyviä sanoja: Pyyhekangas. Pellavaista pyyheliinakangasta. Pyyheliina (pyyhinliina) vertaa pyyhe, pellavainen, paperinen. Pyyheliinakangas, kotikutoinen. Pyyheliinanaulakko.

Juuri tuo kotikutoinen pyyheliinakangas kiehtoi pohtimisen aiheena, minkälaisia muutoksia ja perheenemännän arkielämään liittyvää kehitystä on tapahtunut vuosien varrella.

Aloittaessani kangaspuilla kutomisen vuonna 1951, kudottiin paljon puolipellavaisia pyyheliinoja, loimi puuvillaa, kude pellavaa. Pyyheliinan koko oli yleensä 45 x 90 cm ja pitkän sivun keskelle ommeltiin ripustuslenkki.

Äitini kutoo

Opetin myös äitini kutomaan ja ollessani opiskelemassa, hän kutoi näitä puolipellavaisia pyyheliinoja kapioikseni, tulevaa omaa kotiani ajatellen. Hän kutoi ainakin kolme tusinaa (36 kpl) erilaisilla sidoksilla. Langat ostettiin Wetterhoffilta Hämeenlinnasta. Minä nimikoin ne kurssilla ollessani. Nämä pyyheliinat ovat edelleen käytössä eli en ole elämäni aikana joutunut ostamaan pyyheliinoja kaupasta, jonkusen kylpypyyhkeen kylläkin. Mutta pellavaisia, kotikutoisia kylpypyyhkeitäkin on vielä käytössä.

Loin loimet valmiiksi lomillani ja äitini hoiti kutomisen. kudontaan tarvittavat puolat puolattiin rukin avulla ja hauskaa oli.

Äitini puolaa

Hauskaa oli

Nimikoituja pyyhkeitä

Edelleen käytössä

               

Lapsuuteni ja nuoruueni vietin omakotitalossa Hämeenlinnan Poltinaholla. Meillä oli keitttiössämme vesijohto ja viemäri mutta minulla oli useita koulukavereita, jotka asuivat taloissa, joissa ei ollut vesijohtoa eikä viemäriä eli vesi kannnettiin pihakaivosta ja tarpeilla käytiin yhteisessä ulkokäyälässä pihan perällä. Kotonani oli keittiössä vesijohto mutta ei tullut lämmintä vettä vaan esimerkiksi tiskivesi kuumennettiin isossa kattilassa puuhellallla. Tiskipöydässä ei ollut pesualtaita, vesihanan alla oli syvennys, josta vesi meni viemäriin. Astianpesua varten oli kaksi tiskivatia, toinen pesua ja toinen huuhtelua varten. Pestyt astiat asetettiin puuvillalangasta virkatun tiskialusen päälle valumaan ja kuivattiin pyyheliinalla. Kuivat astiat siirrettiin astiakappiin tai paremminkin lattiasta kattoon ulottuvaan komeroon. Toinen samanlainen iso komero oli ruoatarvikkeita, jauhoja sokeria jne. varten. Astiakomeron oven sisäpuolella oli naulat pyyheliinaa varten  ja jos pyyheliina oli märkä se kuivatettiin puuhellan reunassa olevan metallitangon päällä ja vasta sitten naulaan. Samassa metallitangossa riippui metallinen tanko, hellakoukku tulipesän kohennusta varten.

Astankuivauskaappi

Edelläkuvatusta selviää, että ei ollut astiankuivauskaappeja. Tämähän on pestyjen astioiden kuivaamiseen tarkotettu keittiökaluste. Yleensä tiskipöydän yläpuolelle sijoitettavassa kaapissa on kiinteiden hyllyjen sijaan ritilätelineet, joissa astiat voivat valua kuiviksi. (Wikipedia)

Seuraavassa Wikipeiasta löytämääni tietoa astianpesukaapista. Yhdysvalloissa Louise R. Krause sai patentin keksimälleen pesualtaan yläpuolelle sijoitetulle ovilla varustetulle astiankuivauskaapille (dish drying cabinet) toukokuussa 1932. Samoin yhdysvaltalainen Angiolina Scheuermann sai patentin vastaavanlaiselle hieman pienemmälle kaapille (Drainer and Depository for Dishes) jo edellisen vuosikymmenen lopulla lokakuussa 1929. Kaapissa lautaset oli tuettu rautalangasta taivutetulla pidikkeillä, hyvin paljon suomalaisen astiakaapin tapaan. Saksassa Margarete Schütte-Lihotzkyn vuonna 1926 suunnittelemaan Frankfurter Kücheen kuului astiankuivausteline pesualtaan yläpuolella.

Heitä aiemmin heinäkuussa 1895 skotlantilainen Robina Wood oli saanut Yhdysvalloissa patentin astiankuivaustelineelle (dish drainer), jolle hänellä oli patentti myös Isossa-Britanniassa vuodelta 1894.

Suomessa astiankuivauskaappia kehitti Maiju Gebhard Työtehoseurassa vuosina 1944–1945. Eduistaan huolimatta astiankuivauskaapin käyttö ei ole levinnyt muihin maihin, vaan se on pysynyt lähinnä suomalaisen keittiön erikoisuutena. Jonkin verran niitä on Ruotsissa ja Italiassa.

Suomalaisen astiankuivauskaapin lähin esikuva oli ruotsalainen astiankuivausteline, jota pidettiin pöydällä. Gebhard huomasi, että monissa kodeissa telinettä ei käytetty, vaan astiat kuivattiin käsin ja siirrettiin välittömästi kaappiin. Gebhardin oivallus oli sijoittaa kuivaustelineet kaappiin tiskipöydän yläpuolelle, missä astiat saivat rauhassa valua kuiviksi, aivan kuten amerikkalaisessa mallissa. Näin voitiin välttää yksi kodinhoidon työvaihe. Gebhardin laskelmien mukaan ennen pesukoneiden käyttöönottoa perheenemäntä käytti tiskaamiseen ja astioiden kuivaamiseen lähes 30 000 tuntia elämästään.

Enso-Gutzeit aloitti astiankuivauskaapin valmistamisen 1948. Vuonna 1954 telineitä alettiin valmistaa muovipäällystetystä teräslangasta puhtaanapidon helpottamiseksi. Telineiden ja kaappien mitat standardoitiin vuonna 1982. (Wikipedia)

Nykyisin, siis vuonna 2016 astiankuivauskaappi on luonnollinen asia mutta senkin käyttö kaikkien tiskattujen astioiden kuivattamiseen on vähentynyt, koska on astianpesukoneet ja tämän myötä on myös astiapyyhkeiden käyttö vähentynyt. Arvokkaat juomalasit tai muut arvoastiat saatetaan pestä käsin ja kuivata pyyheliinalla. Samoin isot kattilat ja pannut, joita ei voi pestä astianpesukoneessa.

Käsipyyhkeitä sen sijan käytetään edelleen ja kasvopyyhkeitäkin. Usein ne ovat tosin froteepyyhkeitä helppohoitoisuutensa vuoksi. Kotikutoinen pellavalla puuvillaloimeen kudottu pyyheliina pitäisi oikeastaan mankeloida pesun jälkeen. Silloin saadaan pellavan kiilto esiin.

Olen kutonut lukuisia pyyheliinakankaita vuosien varrella ja kudon edelleen. Joskus loimi ja kude ovat puuvillalankaa. 

Pyyheliina naulakot ovat nykyään kylpyhuoneissa tai vessoissa. Ennen oli erilliset puusta tehdyt naulakot keittiöissä pyyheliinoja varten. Todennäköisesti niitä on edelleen maalaistaloissa ja kesämökeillä. Se oli aivan tätä varten valmistettu. Päällä oli pieni hylly pikkutavaroita varten ja yläreunassa oli rima, johon ripustettiin taidokkaasti kirjottu vaate piilottamaan pyyheliinat.

Pyyheliina naulakko

Käsinkirjottu suojaliina

                 

Tämä aiheeni, pohtia pyyheliinojen historiaa eri aikakusina, lähti oikeastaan siitä, kun pienensin kutomani pyyheliinan kokoa. Nyt tämä pienempi liina on mahdollista ripustaa myös keittiöön tiskialtaan alla olevan kaapin oveen. Siinä voi olla pyyhe tilapäiseen astioiden kuivaamiseen ja käsien kuivaamista varten.

Tämä kaikki pohdinta myös osoittaa, miten keittiössä tapahtuva työskentely on helpottunut aikojen saatossa.

Luin tasavallan presidentin puolison Jenni Haukion haastattelun.

Hän toivoo suomalaisilta positiivisuutta: ”Ollaan iloisia siitä, mitä meillä on” Tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio tiedostaa, että maamme on haasteiden edessä. Niistä huolimatta hän toivoo suomalaisten keskittyvän hyviin asioihin.

Tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio: – ”Puhun mielelläni kulttuuriperinnön, kirjallisuuden ja lukemisen puolesta. Kulttuuriperintö on sitä kivijalkaa, jolle suomalaisuus pitkälti rakentuu. Myös meidän itseidentiteettimme rakentuu sille. Siitä on syytä olla kansainvälisestikin ylpeä.”

Lisäisin omasta puolestani tähän sen, että kangaspuilla kudottu pyyheliina ja räsymatto ovat myös suomalaisuuden kivijalkaa ja omaa identiteettiämme, ylpeydenkin aihe.       

Viimeisessä kuvassa on nuori Sinikka kotitalonsa portilla. 

Nuori Sinikka

Jatkoin mietiskelyä vielä tuon kuvan ottoaikaan ja ymmärsin, että kun tuo Sinikka kirjoitteli kirjeitään englantilaiselle tai amerikkalaiselle kirjetoverilleen, hän istui lipastonsa ääreen, otti esille mustepullon ja terällä varustetun mustekynän, kastoi sen musteeseen ja kirjoitti. Mustepullo saattoi kaatua tai kirjoitettu teksti tahriintua hipaisusta ennen kuivumistaan. Nyt sama Sinikka istuu tietokoneensa ääreen, avaa tekstinkäsittelyohjelman ja alkaa kirjoittaa. Kone jopa huomauttaa kirjoitusvirheistä, jotka on helppo korjata ilman pyyhekumia. Olkaamme iloisia kehityksestä ja iloitkaamme positiivisista asioista ja olkaamme valmiit asenne- ja käyttäytymismuutoksiin, tämä on välttämätöntä kehityksen tiellä.

Mustepullo vaihtui tietokoneeseen

  

Käsillä tekeminen virkistää aivoja

On tieteellisestikin tutkittu, että käsillä tekeminen virkistää aivoja. Tässä olisi linkki, mistä löytyy ohjeita monenlaiseen tekemiseen. Otsikkokuvan alla on kohta "Tiedostoja", sieltä löytyy blogilista, jossa on vinkkejä vaikkaa mihin puuhasteluun.

https://www.facebook.com/groups/kaspaikka/?ref=bookmarks

Kangaspuilla kutominen on minulle monitahoinen virkistysprosessi. Aluksi tyon suunnittelu on aikaavievää. Pitää miettiä käyttötarkoitus, valita tarvittavat langat, kudottavan kankaan sidos, loimen pituus ja leveys. Sitten loimi luodaan, väännnetään tukille, niisitään ja pujotetaan kaiteeseen. Viimeiseksi sidotaan polkuset. Sitten kudelangat puolataan puolalle, joka asetetaan sukkulaan tai matonkude kierretän mattosukkulalle. Kudottaessa jalat polkevat polkusia ja kädet heittävät sukkulan syntyneeseen viriöön. 

Joskus ihmettelen, miten jalat polkevat polkusia oikeassa järjestyksessä vaikka en näe polkusia ollenkaan. Tälläkin hetkellä kudon kangasta, jossa on 8 polkusta. Silmä kyllä näkee kudottavasta kankaasta virhepoljennan, ei muuta kuin viimeinen sukkulanheitto uusiksi. Aivot ovat kuin tietokoneen kirjoitusohjelma, tulee punainen viiva virheellisen sanan alle eli virheellisen viriön kohdalle.

Kun loimi on kudottu valmiiiksi, se otetaan puista. Tarkistetaan vielä mahdolliset huomaamatta jääneet kudontavirheet. Sitten leikataan työ esimerkiksi pyyheliinoiksi tai matoiksi. Pyyheliinakankaaseen ommellaan ennen leikkaamista ompelukoneella siksak ommel leikkauskohdan molemmin puolin muuten kangas purkautuu ja viimeisttely hankaloituu. Matossa solmitaan hapsuihin kaksinkerteinen solmu heti leikkaamisen jälkeen. Tämän teen lattialla kun olen avannut puista otetun mattorullan, Viimeiisttelysolmut voin tehdä vaikka tuolilla istuen televisiota katsellessani. 

Ohuempiin kankaisiin, esimerkiksi pyyheliinoihin ja pöytäliinoihin ompelen päärmeet käsin "muurahaisenpolulla".

Virkistäviä hetkiä kaikille, aivot ohjaavat kättä.