Written selfie

Olen osallistunut Katri Syvärisen intuitiivisen kirjoittamisen netti kurssiin. Tämä on ollut aikamatka menneeseen. Nopealla aikataululla olemme saaneet kirjoitus aiheita ja ennen kaikkea on ollut tarkoitus analysoida ja eheyttää itseään, päästä eroon menneisyyden aiheuttamista painolasteista, löytää omat vahvuutensa ja ennen kaikkea luoda edellytykset parempaan huomiseen, hyväksyä itsensä ja rakastaa itseään terveellä tavalla.

Itselleni avioero oli se hetki, jolloin itsesääli nosti päätään. Pääsin tämän yli osallistumalla kursseille, joiden aiheet olivat mielestäni vaikeinta maailmassa, ranskan kieli ja piirustus. Piirustusryhmän innoittamana ajauduin myös öljyvärimaalaus kurssille ja se oli mullistava vaihe. Löysin itsestäni taiteellisia elementtejä.

Toinen elämäni käännekohta oli se, kun ensimmäisessä työpaikassani ajauduin työpaikkakiusatun asemaan. Tämä olisi voinut olla lopullinen niitti vaikka itsetuhoon. Mutta ei ollut. Minut eristettiin normaaleista työtehtävistä ja sanottiin, että Sinikkaa ei saa häirtä, hän tekee tilastoja. Ja niinhän minä tein, pengoin kaupunginarkistosta tietoja pitkältä aikajanalta, luin oman työalueeni historiikkejä ja tein yhteenvetoja. Pari vuotta pommitin asuinkuntani terveyskeskusta ja kerroin että teillä tarvitaan minunlaiseni työntekijä. Lopulta minut valittiin tartuntatautien terveydenhoitajaksi ja sain kehittää rakastamaani työaluetta. Helppoa ei ollut mutta ihanaa. Sain toteuttaa tulevaisuuteen tähtääviä visioitani.

Vapaa kuin taivaan lintu 1974

Työelämä sujui nousujohteisesti kunnes tuli 1990-luvun lama. Silloin siirryin eläkkeelle ja jätin paikkani nuoremmalle. Minulla oli kuitenkin "takataskussa" uusi haaste. Saatoin paneutua täysillä rakkaan harrastukseni, kangaspuilla kutomisen pariin. Kangaspuut olivat olleet käyttökunnossa 18-vuotiaasta asti. Koko työelämäni ajan olin kankaankudonnalla purkanut ilojani, surujani ja vastoinkäymisiäni loimilankojen lomaan. Edellisistä taideharrastuksistani ja Fredrika Wetterhoffin aikaisist opinnoistani oli korvaamaton hyöty. Lopulta parin vuoden eläkkeellä olon jälkeen rohkenin pystyttää ensimmäisen tekstiilityö näyttelyni Vantaan Tikkurissa olevaan tyhjään toimitilaan, silloinkin lama oli vielä jatkunut.

"Elämäni lanka" 14.-21.4.1996

Olen kutonut kaikenlaisia tekstiilejä. Jossain vaiheessa

ryhdyin liittämään runoja ja loruja töihini. Olen kutonut paljon räsymattoja, nehän kertovat aina tarinaa vanhoista vaatteista leikattujen kuteiden myötä. Runoaiheita saan luonnosta, päivän tapahtumista, musiikista ja omista kannanotoistani maailman tapahtumiin. Ohessa on viimeisin työ ja siihen liittyvä runo.

VALKOISEN KRIISI

                 Euroopassa on kriisi,

                 tulijoita enemmän kuin viisi.

                 Minne hävisi inhimillisyys?

                 Unohdettiin valkoisen menneisyys.

                 Nyt edessä on oma soppa,

                 yksinkertaista, eikö totta?

- sitten rakkaus kuitenkin voitti

  ja tulijoille parempi elämä koitti.

  Ihmiset voittivat pelkonsa

  ja avasivat omat ovensa.

"Valkoisen kriisi"

Kirjoitusrupeaman alussa mietiskelin, onko elämäni särkynyt saviruukku vai kimalteleva kristallimalja? Nyt voin todeta, että ei ole kristallimalja mutta kenties lasimalja, josta voin ammentaa uutta voimaa tulevaan, uusia ideoita toteutettavaksi, kenties iloa jaettavaksi muillekin ja ennen kaikkea olen sinut itseni kanssa.

Kiitos että sain olla mukana, tästä on hyvä jatkaa.