Tikkurilan kirkko

Vantaan Tikkurilaan rakennettiin uusi kirkko.  Uuden kirkon esittelyvihkosessa kirjoitetaan: "Kirkkosali on rakennuksen sydän. Se on voimakas valolla ja materiaalilla toimiva tila, joka mukautuu joustavasti moneen käyttöön. Materiaalien käyttö on avointa ja rehellistä; tiili näyttää tiileltä, puu puulta, betoni betonilta. Tavoitteena on kuitenkin ollut arjesta irtautuminen. Kirkkosalin korkeus on kuin suomalaisen metsän puiden latvat, kuusiverhoiltu katto nousee 14-15 metrin korkeuteen, salin materiaaleina puu ja paikalla valettu betoni muodostavat voimakaksikon, joka tuo tunnelmaa pysyvyydestä ja kodikkuudesta, lämmöstä ja lohdusta." 

Kirkon urut

Katutasossa on kahvila, jonne voi tulla päiväsaikana.

Erityisesti minua kiehtoi kirkkotekstiilit, jotka näin televisiossa silloin kun seurasin ensimmäistä juhlallista käyttöönotto tapahtumaa. "Tikkurilan kirkon kirkkotekstiilit on tehnyt tekstiilitaiteilija Helena Vaari. Kirkkotekstiilien symboliikan keskeisen aiheet ovat Kristuksen profiili, tämän päivän pyhiinvaeltajat ja elämän puu."

Esittelyvihkosessa mainitaan ikkunoista näin: "Taidokkaasti sijoitettujen ikkuna-aukkojen kautta tilaan siivilöityvä valo vahvistaa tätä aitojen ja käsin kosketeltavan karkeiden materiaalien luomaa tunnelmaa." Symboliikka-kuvioitujen ikkunoiden läpi siivilöityy myös arjen elämän liikehdintä kirkkosaliin mutta ulkopuolelta katsottaessa kirkkosalin tapahtumat eivät näy ulkopuolella olevilla.

Erikoisuutena Tikkurilan kirkossa on vielä tornikellopeli: "Kirkossa on carillon eli tornikellopeli, eri sävelkorkeuksille viritetyistä kelloista koostuva soitin. Kellopelillä soitetaan käsin ja jaloin soittopöydän avulla. Keski-Euroopassa tornikellopelejä on runsaasti, mutta suomalaiseen äänimaisemaan Tikkurilan kirkon kellopeli on tuonut jotakin aivan uutta."

Liitän tähän lopuksi vielä vanhan kirkon kuvan. Entinen kirkko oli rakennettu vuonna 1956 ja purettiin vuonna 2018. Vanhana Tikkurilan asukkaana se on edelleen muistikuvana mielessäni. Se nostaa muistoja mieleen. Vein sinne tytärtäni aikoinaan vuosia, vuosia sitten pyhäkouluun. Nämä muistot eivät katoa minnekään, vaikka joku rakennus puretaan.

Tikkurilan kirkko 1956-2018

Keväisiä kuvia 2024

Vantaan Tikkurilassa on mielenkiintoista seurata maiseman muutoksia näin keväällä. On värien vaihtelua ja Keravan joen rannoilla voi seurata myös sorsien, telkkien ja lokkien uiskentelua. Viimeiset 2 kuvaa tulivat mukaan komeina maiseman täydentäjinä.

Rantaleinikki

Narsissi

Veininmylly

Valkovuokko

Rusokirsikka

Vantaan taidemuseo Artsin näyttely

Saga Tammilinnan palvelutalon asukkaista kymmenkunta kävi tutustumassa Vantaan taidemuseo Artsin "Kotini jossain" -näyttelyyn 15.2.2024. 

"Kotini jossain"-näyttely on avoinna 12.1. - 1.9.2024. Oheisena on Vantaan taidemuseon laatima esittely näyttelystä. Vantaan Artsi on siitä erikoinen, että ei ole pääsymaksua. 

"Koti on yksi keskeisimpiä ihmisen identiteetin rakentumisen paikkoja. Usein koti käsitteenä viittaa turvallisuuteen, lämpöön ja rauhaan, mutta kotiin voi liittyä myös esimerkiksi turvattomuuden ja kuulumattomuuden tunteita. Kokemus kodista ja sen merkitykset muodostuvat aina yksilöllisesti - koti merkitsee jokaiselle eri asioita.

Artsin näyttely "Kotini jossain" tarkastelee kodin merkitystä eri näkökulmien kautta. Näyttelyn teosten teemoina ovat muun muassa siirtolaisuus ja pakolaisuus, perhesuhteet sekä kodin tila ja esineistö. Näyttely herättää pohtimaan, mitä kodilla tarkoitetaan ja mitkä tekijät muodostavat kodin. Onko koti aina konkreettinen paikka, vai voisiko se olla myös mielentila?" 

Näyttely on osa Vantaan kaupungin 50-juhlavuoden ohjelmistoa. Kaupungin juhlavuoden teemana on "Kotona Vantaalla".

"Enjoying the midnight sun"

Henkilökuva ylläolevasta kuvasta

Toinen henkilökuva

Matto koottu porsliinisirpaleista

2 vuotta pakolaiskeskuksessa asuneen henkilön kuvakooste

Torkkupeitto kehyskudonnalla

 Kudoin tyttärelleni joululahjaksi torkkupeiton kehyskudonnalla.

Yläpuoli

Alapuoli

Kudoin aluksi 20 cm x 20 cm neliöitä lukemattoman määrän ja ihmettelin, mitä niistä tekisin. Tyttäreni ehdotti, että tekisin torkkupeiton. Mietiskelin kauan aikaa, mitenköhän sen voisi toteuttaa. Yhdestä loimesta sain aina neljä neliötä, joissa yleensä oli sama kuvioteema, mutta eri värejä.

Leveä loimi 

20 cm x 20 cm loimi

Kun irrotin neliöt kehikosta, niihin jäi aina loimien hapsut. Kokeilin lattialla aluksi, että solmisin loimilangoista pitkittäin yhteen kuusi neliötä, nurjalla puolella pujottelin osan loimilangoista viriöön piiloon ja katkaisin ylimääräiset langan osat pois. Nämä pitkät kappaleet ompelin vuorostaan sivuista yhteen neljällä pitkittäissaumalla. Näin syntyi kaksi kappaletta, joissa kummassakin oli 30 pientä neliötä. Yhdistin nämä ompelemalla kaikki neljä sivua yhteen lyhyillä etupistoilla oikealta puolelta. Viiden poikittaisen sauman kohdalta ompelin ylä ja alapuolen kiinni toisiinsa. Kaikki ompeleet tein käsin. Hämmästykseni oli suuri, kun havaitsin, että lopulta torkkupeitto oli reunoiltaan melko suora. Joissakin neliöissä näkyi vähän kupruja tai jotain huomautettavaa. Mutta tämähän antaa työlle käsityön leiman.

Tyttäreni koira Arska ainakin hyväksyi täysin työn laadun.

                   Kaikkea hyvää vuodelle 2024.

Joulukuusen koristelu

Vantaan Tikkurilan Saga Tammilinnan asukkaiden iloksi on tuotu oleskelu tilaan metsästä luonnon kuusi. Siinä on valmiina sähköiset valot ja komea tähti latvassa, koristelu vain puuttuu.  

Edellisinä vuosina olleet koristeet on säilytetty vuodesta toiseen. Yhdessä kuusi taas koristellaan, juhlakausi alkakoon.