Öljyvärimaalauksiani

Vuosia sitten osallistuin öljyvärimaalauskursseille. Ohjaajanani toimi muun muassa professori Lauri Ahlgren ja sitten jatkoin suunnilleen kymmenen vuotta itsekseni. Kankaankudonta nousi tärkeimmäksi harratuksekseni ja lopulta siirryin kehyskudontaan. Tämän rinnalle nousi kirjoittaminen, jota tosin olen harrastanut aina ja tehnyt osittain myös työelämässä.

Olkoon mottoni: "Paljon ehtii kun kauan elää!"

Satama

Kyöpelinvuori

Asetelma

Matinkylän peltoa

Asetelma

Meren eliöitä

Äitini

                                                           

Omakuva

                                                              

Kun Tuusulantie valot sai

Jossain etelässä

Rukki

Rukin tausta

Tomtekulla Espoossa

Kädentaitaja 1

Kädentaitaja 2

Karamsinin museo, Helsinki

Nunna

Rivitalon piha Tomtekullassa

Vaari korjaa haravaa

Nuori neito

Tumma tyttö

Sokeain koulu, II linja Helsingissä

Somalikoira Tessu

 

Sinikka, Tessu ja Ibrahim

Asuessani Somalian Mogadishussa 1983-1984, pihapiirissämme oleili somalikoira Tessu. Se oli villikoira, joita asui laumana kadun toisella puolella olevilla hiekkadyyneillä. Ne olivat ystävällisiä ja useimmat olivat valinneet jonkun pihapiirin myös reviirikseen. Somaliassa ei yleensä ole lemmikkikoiria. Se johtuu osittain vanhasta tautiriskistä ja kenties jostain muustakin perinteestä. Aikoinaan koirat levittivät rabiesta, vesikauhua. Kuitenkin sitten myöhemmin myös somalit hyväksyivät dyynikoiria pihapiiriinsä, ne nimittäin puolustivat reviiriään, olivat tavallaan talojen päivä- ja yövahtien apuna tarkan vaistonsa vuoksi.

Tessu oli itse valinnut minut emännäkseen ja minä hänelle tuon nimenkin annoin. Kenties Tessu oli vaistonnut koira kaipuuni. Olin juuri ennen Somaliaan lähtöäni joutunut lopettamaa 13 vuotiaan berninpaimenkoirani Daxan, sairauden vuoksi. Tessu oli jo jonkun aikaa pyörinyt pihallamme. Eräänä päivänä tulin töistä. Tessu oli odottamassa hieman erilaisissa tunnelmissa kun yleensä ja oli laihenpikin ja tuijotti minua. Hän kulki vähän eteenpäin ja katsoi, seuraanko? No pakko oli seurata kun hän halusi kertoa jotain. Menimme päivä- ja yövahtien lepotilaan, pieni rakennus. Päivävahtimme Ibrahimkin seurasi mukana. Kun tulimme oviaukolle, Tessu pysähtyi ja katsoi minua tiukasti, aivankuin olisi kysynyt: "Mitäs' me nyt tehdään?" Lattialla oli 9 pientä koiranpentua! Todellakin, mitäs' nyt tehdään? Taisi kestää jonkun päivän, kun yritin keksiä ratkaisua. Lopulta käännyin samassa pihapiirissä asuvien projektimme röntgenteknikoiden puoleen ja kysyin, voisivatko viedä 6 pentua jonnekin? Suostuivat ja ongelma ratkesi. Pihapiirissämme pyöri sen jälkeen Tessu ja 3 pentua. Kuitenkin muutaman päivän kuluttua yksi pennuista katosi, kenties joku yöeläin oli hakenut ravinnokseen. Näin minulta oli jo kerran kadonnut kana yön tunteina.

Äiti komentaa

Vähitellen elämä rauhottui uomiinsa. Otin usein Tessun autoon istumaan Land Rowerini etupenkille, kun lähdin ostoksille kaupungille. Lapset huutelivat: "Eije, eije! Eli koira, koira! Tessun oli sikäli hyvä olla mukana, kun menin kauppaan, kukaan ei tehnyt vahinkoa autolle. Tessukin sai pentujen itsenäistymisvaiheessa hetken olla rauhassa. Saattoi välillä myös makoila omissa oloissaan.

Kotipuutarhan hoitoa

Kävin jossain vaiheessa lomalla Suomessa. Otin yhteyttä tuttuun eläinlääkäriin ja kerroin Tessusta. Toivoin että saisin mukaani paluumatkalleni Tessulle ehkäisy lääkityksen, ettei enää kävisi vahinkoa uroskoirien kanssa temmeltäessää. Tämä onnstui.

Mahdollisesti pentujen uljas isä

Molemmat pennuista saivat sitten uuden pihapiirin ja uuden perheen. Tällätavoin  niistä pidettiin huolta.

Tessun hemmotteluhetki.

Ylensä koirat eivät saaneet tulla sisätiloihin. Tessulla tietenkin oli erioikeuksia. Taloni kotihengetär, boiessa Amina ei oikein katsonut hyvällä silmällä Tessun makoilua olohuoneemme somalisohvalla. Tessun ilme kuitenkin kertoo, että Sinikka on antanut luvan. Todennäköisesti Tessu sai kyydin ulos, kun olin töissä.

Rakkaat ystäväni ja asuinkumppanini Marianne ja Margareta olivat myös hyväksyneet Tessun. Kävimme välilä Lidon merenrannalla virkistäytymässä. Uimaan ei uskaltanut mennä. Aivan dyynien takana oli teurastamo, jonne kuljetettiin kamelilaumoja. Teurasjätteet sitten heitettiin mereen ja ne houkuttelivat rantavesiin haita. Joskus kävi niin, että kun pojat pelasivat jalkappalloa rantahietikolla ja pallo lensi veteen ja joku menii hakemaan aivan matalastakin vedestä, hai saattoi viedä koko pojan tai jalan tai käden. Kävimme uimassa Mogadishun ulkopuolella turvallisissa vesissä.

Matkalla teurastmolle

Siinä vaiheessa kun menin viimeiselle lomalleni Suomeen, pohdiskelin kuumeisesti, mitä Tessulle tapahtuisi, kun lopetan työni Tuberkuloosiprojektissa. Olin sitä mieltä, että Tessua ei voi enää jättää oman onnensa varaan. Se olisi jopa eläinsuojelullinen rikos. Otin jälleen yhteyttä tuttuun eläinlääkäriin ja pyysin apua, jotta voisin ratkaista Tessun kohtalon poistuessani Mogadishusta ja Somaliasta, Eläinlääkäri ymmärsi.

Tessu vaipui ikiueen

Hautasin hänet tyhjälle tontille muurin viereen

Oli ikimuistoinen jakso yhdessäoloamme, kiitos siitä

Fakta tietoa Somaliasta ja Somalimaasta

 

Omakustannekirjat

    

Olen perusammatiltani tartuntatautien terveydenhoitaja. Eläkkeelle jäätyäni minusta tuli kankuri eli harrastuksestani, kankaankudonnasta tuli ajankuluni ja tätä myötä minusta tuli "tekstiilitaiteilija", runojakin kirjoittelin. Olin asunut suurimman osan elämästäni Vantaalla. Jossain vaiheessa muutin Keravalle, missä asuin 7 vuotta. Rakas ystäväni Fadumo Bile on asunut Suomessa 30 vuotta, on Suomen kansalainen, asui viimeiset vuodet Vantaalla, missä  toimi opettajana somalilapsille. Hän kuitenkin päätti palata synnyinmaahansa Somalimaahan, oli pakannut tavaransa kahteen matkalaukkuun ja kävi luonani ennen lähtöään vuonna 2017. Tulin tokaisseeksi: "Voi kun minäkin voisin pakata kaksi matkalaukkua ja tulla luoksesi." Hän vastasi: "Ala pakata, tulen hakemaan sinut ensi vuoden aikana." 

Nyt tuli kiire. Aloin hävittämään tavaroitani ja lukematonta määrää erilaisia papereita. Papereiden joukossa oli myös päiväkirja ensimmäiseltä matkaltani Afrikkaa vuonna 1980. Esiksi oli Kenian safari Nairobista Mombasaan. 

Oppaamme Fransiscus

Sitten kymmenen päivän matka Somalian Mogadishuun suomalaisen ystäväperheen vieraaksi. Perheen isä oli WHO:n asiantuntijana kehittämässä Somalian terveydenhuoltoa Somalian terveysministeriössä, muun muassa tuberkuloosiin liittyviä asioita. Tästä syntyi Somalia-Suomi tuberkuloosiprojekti. Sitä toteutettiin aluksi Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen pilottihankkeena toisella Somalian pakolaisleirillä. Silloin vuonna 1980 Somaliassa oli yhteensä miljoona Ogadenin pakolaista kahdella pakolaisleirillä. Pääsin matkani aikana tutustumaan toiseen. En Mogadishussa ollessani voinut aavistaa, että asuisin jossain vaiheessa siellä 1 1/2 vuotta tuberkuloosiprojetin työntekijänä. Projekti muuttui pilottihankkeesta Suomen viralliseksi kehitysyhteistyö projektiksi ja oli lopulta maamme suurin terveydenhuollon  projekti. Oikeastaan koko 1980- luvun olin jollakin tavalla kytköksissä projektiin, vierailin useampiakin kertoja Somaliassa eri paikkakunnilla, myös kasi viikkoa työskentelin pohjoisen Buraossa, jonne matkustin Hargeisan kautta. Kaikki nämä asiat piti kirjoittaa matkakertomuksen jatkeeksi. Lopuksi julkaisin omakustannekirjan "Sinikan Afrikka" ja jaoin niille ystävilleni, joiden kanssa olin kulkenut tätä tuberkuloosiprojekti matkaa. Kirjani viimeisillä sivuilla mainitsen, että näin rakennettiin 

SOMALILAND-FINLAND, THE BRIDGE OF THE FRIENDSHIP 

Kirjan julkaisun jälkeen Fadumo tuli hakemaan minua, pakkasin 2 matkalaukkua, siirsin loput tavarani Ala-Tikkurilan Pelicans varastoon, annoin varaston avaimet tyttärelleni ja sanoin irti kaikki sopimukseni sähköt ym. Maistraatissa kävin ilmoittamassa muuttavani Somalimaahan, virkailija oli hivenen hämmentynyt: "Missä sellainen maa on?" Tuossa "Sinikan Afrikka" kirjassa kerron pitkän historian Somalimaasta, joka tunnettiin jo  Faraoiden aikaan ja kutsuttiin Puntinmaaksi-Jumalten maaksi. Erään Faraon hautakammiossa on kirjoitettu näistä yhteyksistä.

Lopulta istuimme Fadumon kanssa Helsinki-Vantaan lentokentällä lähdössä kohti yhteistä seikkailua.

Fadumo Bile ja Sinikka Salminen

Lennettyämme yli 20 tuntia laskeuduimme Somalimaan Hargeisan lentokentälle. Fadumo oli järjestänyt matkani hienosti. Minua  varten oli jokaisella lentokentällä odottamassa pyörätuoli ja Fadumo pääsi samalla tavalla vaivattomasti saattajanani autokuljetuksilla terminaalista toiseen. Olin siirtänyt Fadumon Suomessa olevalle tilille lentomatkarahat ja lisäksi käyttörahaa Somalimaata varten ja he antoivat Somalimaassa minulle taskurahaa terpeen mukaan. Fadumon mies jäjesti minulle kuukauden maahantuloviisumin Hargeisa Group Hospitalin työntekijänä. Näin asia hoitui helpoiten. Tämän jälkeen anoin maassaoloviisumin ja sain sen vuoden mittaiseksi.

Heti ensimmäisenä päivänä aloin kirjoittamaan taas matkakertomusta päiväkirjaani. Luin aamulla tekstin Fadumolle. Hän korjasi mahdolliset virhetulkinnat ja sen jälkeen latasin tekstin Facebook profiilini sivulle kuvien kera. Näin ystäväni saattoivat seurata elämääni siellä Afrikan sarvessa.

Nyrkkipyykki perinteiseen tapaan

Oli unohtumaton kaksi kuukautta. Sain rikkauden, jota ei voi varastaa, ei myydä, ei lahjoittaa.  Kiitos rakkaalle suurperheelleni. 

Fadumo saatteli minut taas Suomeen samoin matkajärjestelyin, kuin olimme menneetkin.

Asuin muutaman päivän palattuani Helsinki-Vantaan lentokentän Forenom hotellissa ja selvittelin ajatuksiani, olinhan paluumuuttaja Suomeen, se tuli ilmoittaa Maistraattiin. Sain sitten vuokrattua tilapäisasunnon ystävältäni Vantaalta ja aloin miettiä minne asetun. Parin kuukauden kuluttua päädyin Vantaan Viertolaan. Totesin lopulta, että asun aivan sen rakennuksen vierssä, jossa oli työhuoneeni siinä vaiheessa, kun lähdin ensimmäiselle työrupamalleni vuonna 1983 Mogadishuun. "Ympäri käydään, yhteen tullaan."

Mogadishu 1983

Kun olin saanut taas elämäni jollakin tavalla raiteilleen, aloin kirjoittamaan kirjaa Fadumon ja minun yhteisistä kokemuksista. Ryhdyin taas kustantajaksi ja julkaisin omakustannekirjan "Ystävyyden silta", kaksi naista, kaksi kulttuuria, Fadumo Bile, Sinikka Salminen. Otin myös uusintapainoksen "Sinikan Afrikka" kirjasta. Tarjoan molempia ostettavaksi pientä painatustukimaksua vastaan. Kumpaakin voi tilata sähköpostilla osoitteesta salminensinikka@gmail.com

Lopuksi haluan vielä kertoa asiasta, jota en valottanut laajemmin kirjoissani, mainitsin kyllä. Somalian presidentti Siad Barre pommitti vuonna 1988 Somalimaan Hargeisan siviilikohteet tuhkaksi. Ihmisiä kuoli ja pakoonlähtijät saattoivat joutua pakenemaan paljain jaloin kuka minnekin. Pommituksiin osallistui vapaaehtoisia tämän tuhon tekijöiksi ja lisävahvistusta  saatiin Etelä-Afrikasta ja Zimbabwesta.  Lisätietoa Hargeisan historiasta. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hargeisa

Hargeisan pommituksiin osallistuneita vapaaehtoisia

Kesällä 2018 kierrallessäni  Hargeisassa, näin kyllä Hargeisa tuhon muistomerkin, mutta en ehtinyt saamaan kuvaa autossa istuen. 

1988 pommitusten muistomerkki

Lopuksa haluan kuiten kertoa, että Somalimaan emämaassa, Somaliassa on tapahtunut tähän päivään mennessä myös huomattavaa kehitystä Al Shab hyökkäysten jälkeen. Maata on jällenrakennettu, uusia rakennuksia rakennettu, hallinto toimii, jopa Somalian ja Somalimaan presidentit ovat tavanneet. Somalimaan etu jällenrakennuksessa on ollut se, että kun kaikki vanha oli tuhoutunut, uusi polvi on voinut suunnitella kaiken silloisen hetken tarpeita  ja tulevaisuutta ajatellen. Tästä johtuu se, että Somalimaa on harppauksia edellä emämaataan, joissakin asioissa edellä jopa Suomea. Nämä ovat minun mielipiteitäni.  

  Sinikka ja Fadumo Ystävyyden sillalla Vantaan Viertolassa