Lauantai aamun tunelmia 1.8.2020

Lähdin potkupyörällä aamulenkille Vantaan Tikkurilassa noin klo 10.00. Siinä kulkiessani muistui mieleen, millainen tämä alue oli ennen. Muutin vuonna 1964 Vantaan Koivuhakaan. Silloin Vantaa oli vielä Helsingin maalaiskunta. Muuttui kauppalaksi vuonna 1972 ja lopulta Vantaan kaupungiksi vuonna 1974. Samana vuonna siirryin Helsingin kaupungilta Vantaalle juuri perustettuun terveyskekukseen tartuntatautien terveydenhoitajaksi. Kansanterveyslaki oli tulut voimaan 1972 ja sen myötä tuli melkoinen myllerrys entiseen terveydenhoitojärjestemään. Tätä ennen kunnissa oli neljä tärkeää viranhaltijaa, oli kunnanlääkäri, terveyssisar, kätilö ja pappi. He huolehtivat väestön laaja-alaisesta hyvinvoinnista. Tehtiin kotikäyntejä, ainakin tereyssisar ja kätilö kulkivat polkupyörillä ja jututtivat asukkaita jopa matkan varrella ja kyseltiin vointia. Sanoisin kyllä, että kansanterveyslaki oli hieno uudistus, mutta pieniltä mielipide törmäyksiltäkään ei voitu välttyä. Omalla kohdallani merkittävin huomio oli se, että Helsingissä olin oikeastaan nuorin työntekijä ja oli vaikea saada aikaan mitään muutoksia. Mutta kun tulin Vantaalle ja menin ensi kertaa ruokatunnilla syömään Pormestari ruokalaan, totesin, että olin vanhin, silloin 41 vuotias. Omassa työssäni sain toimia melko itsenäisesti. Minulla oli vankka ammattitaito ja pystyin perustelemaan ehdotukseni uudenlaisessa työympäristössa, kukaan ei kyseenalaistanut ehdotuksiani, oli upeaa aikaa uusien työtovereiden kanssa uusin ideoin.

Tässä vähän harhauduin sivuraiteille aamulenkilläni. Tarkoitukseni oli vain valokuvin osoittaa, miltä Tikkurila näyttää tänä kauniina lauantai aamuna. Mutta tuo mittava rakentaminen enteilee melkoista muutosta sitten kun kaikki asukkaat ja autot ovat löytäneet oman paikkansa. Mutta maailma muuttu, silti mennyttäkään ei saa unohtaa, siellä menneisyydessä on tämän hetken juuret.

Terveyskeskus

Aitojen takana oli entinen Pormestari ravintola

Entisen kirkon kohdalle uusi kirkko

Uusi tori

Kaupungintalo

Elämäni kaari pyörillä

Kirjoitan nyt vähän muustakin kuin kutomisesta. Erilaisilla pyörillä liikkuminen on olut suuri osa siirtymistäni paikasta toiseen. Tämä alkoi jo lapsena ensi askelista Hämeenlinnan Saaristenkadulla. Minulla oli ruokailutuoli, jonka saattoi saranoilla taittaa leikkipöydäksi, jossa oli alla pyörät. Tätä työntämällä otin ensi askeleitani kai 1934 pihapiirissämme. Sitten tuli nuoruuden polkupyörä 1940-1950. Ei silloin ollut yksityisautoja, kuin harvoilla. Yleinen liikenne sujui linja-autoilla, muistaakseni Hämeen liikenne ja Vekka. He kuljettivat myös paketteja. Sellainen vietiin linja-auton kuljettajalle ja sanottiin, että paketin odottaja on jossain määrätyssä paikassa vastaanottamassa. Myös äitini, kuten kaiki muutkin liikkuivat omilla asioillaan polkupyörällä.

Ensimmäisen autoni ostin 1976, punainen "Kuplafolkkari". Sillä tein ensimmäisen pitkän kotimaamatkan Itä-Suomen kautta pohjoiseen Pudasjärvelle tyttäreni ja koiramme Daxan kanssa ystäväperheen luokse. Palasimme kotiin länsirannikon kautta. Kaikkiaan minulla taisi olla kuusi autoa, Folkkari, Datsun, kaksi Saabia, Mitsubisi ja viimeisen merkkiä en muista.

Työjaksoni aikana Somaliassa 1983-1984 ajoin Land Rowerilla pitkiäkin matkoja Mogadisussa liikkumisen ohella.

Autoista luovuttuani siirryin taas polkupyörällä kulkemiseen asioita hoitaessani.

Sitten tuli aika kun pyörallä liikkuminenkaan ei enää tuntunut turvalliselta. Silloin ostin potkupyörän, vähän samanlainen kuin ikäihmisten rollaattori, mutta siinä on jalakset, kuten potkukelkassa. Voin seistä toisella jalaksella ja potkia vauhtia toisella jalalla. Ja jos on pieni mäen nyppylä, voin seistä molemmilla jalaksilla ja suoristaa selkäni. Potkupyörässä on kori ostoksia varten ja pieni istuinlauta jos haluan levätä tai ihailla maisemia ja elämää ympärilläni.

Olen ollut onnekas. Kolareita eikä muitakaan onnettomuuksia ole sattunut. Kerran peruutin jonkun autoon pienen lommon ja kerran sain ylinopeussakot, kun oli kiire lentokentälle.

Ensi askeleet

1940-1950 luvullla

Äitini 1940-1950 luvulla

Folkkarilla Pudasjärvelle 1976

Matkalla Kismayoon

Pyörä taas jatkuvaan käyttöön

Potkupyörä käyttöön vuonna 2019

Vuodenajat väreinä

Minulla on rajallinen värimaailma villalangoissani, joten kuvakudoksissani toistuvat samat värit eri yhdistelminä ja muotoina. Mielikuvitus ei kuitenkaan tunne rajoja. Ja Suomessa voi todella erottaa vuodenajat melkoisen selkeästi, vuosivaihteluita tosin joskus esiintyy.

Kevät

Kesä

Syksy

Talvi

Kevät etenee

Tuomi kukkii Vantaan Viertolassa Keravajoen rannalla. Joen toisella rannalla on puun kyljessä telkän pönttö. Eräänä pivänä näin kaksi telkkää uiskentelevan joessa. Mietiskelin, mahtavatko tehdä pesän pönttöön. Sitten näin toisen telkän lentävän pönttöön. Ilokseni totesin että siellä asutaan. 

Tuoksu leviää huumaavana

Pönttö näkyy

Sydämellisiä kuvakudoksia

                                Maisemia sydämessä.

Apilapelto veden äärellä

Rypsipelto veden äärellä

Järvenselkä

Keväinen oraspelto

Kolme K Kirjainta

Kirjoittaminen, Kudonta ja Karanteeni. Tässä kolme ajanvietettäni Koronaviruksen ansiosta. Hyvä näin. Hyvää kevään aikaa lukijoilleni.

Lieriö 1

Lieriö 2

Lieriö 3

Lieriö 4

Kukka 1

Kukka 2

Kukka 3

Kukka 4

Ajankohtaista

 Korona virus on mullistanut ihmisten elämän ympäri maapalloa. Tartuntatautityötä tehneenä olen usein sanonut, että virukset ovat aina askelen edellä ihmisiä. Itse olen tällä hetkellä oireettomana kotikaranteenissa. En saa mennä minnekkään, eikä kotiini saa tulla kukaan. Tämä jatkuu viimeisimpien tietojen mukaa toukokuun puoliväliin. Useampikin teatterikäynti ja hammashuolto peruuntui. Tytär ja tyttärenpoika tuovat ruokakassin ovan taakse silloin tällöin. Ulkoilen lähimaastossa pienen lenkin. Koulut on suljettu, samoin ravintolat ja Uusimaa (pääkaupunki seutu ja lähikunnat) on suljettu, rajan saa ylittää painavin perustein. Ulosmeno väylillä on "Chek point" eli poliisi.

Terveyden- ja hyvinvointilaitoksen mukaan varmennettuja tapauksia on 1500 ja tautiin on kuollut 19 henkilöä. Tilastot elävät koko ajan.

Henkinen tasapainoni säilyy kuvakudoksia kutomalla. Piirrän mallin paperille ja samaan loimeen voin kutoa neljä samanaiheista työtä. Kuvat eivät ole korkeatasoisia, koska tietokoneenikin on temppuillut enkä voi pyyttää ketään tänne neuvomaan minua. Tyttärenpoika kyllä otti koneen vähäksi aikaa kotiinsa ja toi eilen oven taakse. Kuitenkin haluaisin kysyä henkilökohtaisesti jotain, silloin kun kone on auki.

Minulle tämä nykyinen tilanne ei ole mitenkään vieras. Olen elänyt Suomen sota-ajan 1940-1945 ja silloin oli rajoituksia. Yleisiä tilaisuuksia oli rajoitetusti, iltaisin ei saanut valoa näkyä ikkunoissa öisten pommitusten pelossa, oli pimennysverhot, ruokaa ja muuta tarvittavaa sai ostaa määrätyn määrän ostokorteilla.

"Tötteröitä"

Kukka