SOMALILAND - Somalimaan Hargeisa

Uskomatonta mutta totta. Haaveenani on ollut päästä käymään vielä kerran Afrikan Sarvessa, erityisesti Somalimaan Hargeisassa. Ensi kerran kävin Somalian Mogadishussa vuonna 1980. Sitten työskentelin 1 1/2 vuotta Somalia-Suomi Tuberkuloosiprojektissa Somaliassa vuosina 1983-1984 ja pohjoisessa työskentelin 2 kuukautta vuonna 1986 Buraossa. 

Presidentti Siad Barren sotatoimet tuhosivat Hargeisan miltei täysin 1980 luvun lopussa ja suuri osa väestöstä joutui pakenemaan kuka minnekin. Kuitenkin Somalimaa julistautui itsenäiseksi vuonna 1991 mutta kukaan Kansanyhteisön maista ei ole sitä tunnustanut. Joten matkustin maahan, jota ei oikeastaan ole olemassa. Mutta nyt oltuani täällä pari viikkoa, ei voi kuin ihmetellä ja kunnioittaa sitä jälleenrakentamista ja kehitystä mitä Somalimaassa on tapahtumut miltei täydellisen tuhon jälkeen.

29.4.2018 lento Tukholman Arlanda-Dubai-Hargeisa päättyi onnellisesti. Ystäväni Fadumo Bile oli luotsannut minua koko matkan ja määränpääni on hänen Somalimaa-kotinsa. Tähän perheeseen tutustuin työjaksojeni aikana. Tri Ahmed Omar Askar oli projektimme lääkäri ja hän on ansiokkaasti jatkanut Somalimaan terveydenhuollon kehittämistä. Tästä merkkinä on Hargeisa Group Hospital, jota avostetaan suuresti myös naapurimaissa. 

Kun me projektissa työskenneleet totesimme, että kymmenen vuoden yhteistyön jälkeen jouduimme vetäytymään Somaliasta, ahdistus oli suuri. Luulimme, että kaikki hyvä oli valunut Afrikan hiekkaan. Mutta ei. Tri Ahmed Omar Askar alkoi vähitellen kehittämään eri tahojen kanssa rakkaan alueensa terveydenhuolto järjestelmää osittain Somalia-Suomi Tuberkuloosiprojektissa saamiensa oppien ja oman taitonsa avulla. Tuli todistettua että hyvä ei kuole, se nousee tuhkasta kuin Ikaros.

Lähtö Helsinki-Vantaa

Saapuminen Hargeisa

Pelargonia

Palmu

Auringonkukka

Unelmoida kannattaa aina ja tavoitella mahdottomaltakin tuntuvia asioita.

Viikon kuluttua määränpäässä

Tavarat miltei pakattu. Matkaanlähtö 28.4.2018. On helpottunut olo. Olen saanut hävitettyä suurimman osan jo tässä elämänvaiheessa tarpeettomasta tavarasta ja monien vuosien aikana kertyneestä paperimäärästä. Ystävät ovat ottaneet taulujani ja kudonnaisiani. Keravan Museo otti vanhoja valokuvia ja isoisäni ja äitini esineistöä. Isoisä asui Keravalla ja äiti vietti täällä nuoruutensa harrastaen urheilua. Seurakunta otti ison Kuvaraamatun, kirjasto kirjoja ja taideystävät taidekirjoja. Nuorten Jengasta hakivat monenlaista tavaraa ja sanoivat vievänsä tarpeettomat jätteisiin. Työpaja haki valmiiksi leikatut matonkuteeni, heillä on monet kangaspuut. Nypläystyynynkin otti eräs ystävä. Viimeksi Hamsterin Pesä eli käytetyn tavaran myyntipaikka haki valaisimia, kirjoja, huonekaluja, astioita. 
Vuokrattuun varastotilaan menee nyt sopiva määrä tavaraa odottamaan matkalta paluutani, ja silloin hankin uuden asunnon, paikkakutaa en vielä tiedä.

Varastoon tavarat pakattu

Matkatavarat pakattu

Kohteena Somalimaan pääkaupunki Hargeisa Afrikan Sarvessa.

Elämäkin on sukkulointia

Uusia tuulia

Edellisessä blogitekstissäni kerroin, että kangaspuissa ei ole lointa ja että kenties jatkossa kerron jostain muusta. No, nyt kangspuutkin on purettu ja siirtyvät muualle luomapuiden ja rukin ynnä muun rekvisiitan kera. Räsymaton taika kuitenkin elää ja kenties olen vain aikeissa etsiä kankaankudontaan jotain uutta.

Varastoon

Räsymaton taikaa

Olen siirtämässä koko huusholliani varastoon joksikin aikaa ja tutkailen uusia tuulia. Mutta tässä vaiheessa haluan antaa neuvon, älkää kerätkö romua ja tavaraa. Olen tänään saanut selvitettyä kellarivarastoni ja suoraan sanoen hävettää. Tämän lisäksi olen kerännyt lumppuja matonkudetarvikkeiksi. Nyt on melkoinen työ hävittää tuo kaikki ekologisesti ja ympäristöystävällisesti. Onneksi saan apua ystäviltä ja muiltakin tahoilta. 

Löysin kellarista aivan yllättäviä asioita, joita kaikkia en muistanut edes tehneeni. Oli ollut kankaan värjäystä ja kankaanpainantaa kasviväreillä, lovileikkausta esimerkiksi rukin lapa ja paljon, paljon muuta. Muun muassa nämä kaksi neitokaisen kuvaa öljyväreillä.

Tumma tyttö

Vaalea tyttö

Toivotan Hyvää Pääsiäistä vuonna 2018 tämän viimeisen kuvan myötä, on puiset, kirjaillut kupit keitettyjä kananmunia varten.

Hyvää Pääsiäistä

Kangaspuut tyhjillään.

Vuoden 2017 lopussa kangaspuissa ei ollut enää lointa, eikä uusia loimiakaan ollut luotuna. Mietiskelin mitä haluan tehdä loppuelämälläni. Muistin, että kellarivarastossa on matkakertomus päiväkirjan muodossa vuodelta 1980. Silloin matkustin ystäväni kanssa Afrikkaan, elämäni ensimmäisen kerran. Silloin kuvittelin että se oli ainoa kerta. Aluksi oli Safari Nairobista Mombasaan Tsavo kansallispuiston ja Amboselli Maasai reservaatin halki. Unohtumaton elämys. Mombasasta lensimme takaisin Nairobiin ja sieltä Somalian pääkaupunkiin Mogadishuun.

Mogadishussa oli tuttava lääkäri WHO:n tehtävissä suunnittelemassa Somalian terveysministeriössä maan terveydenhuoltoa. Asuimme hänen luonaan ja saimme todella kattavan opastuksen Mogadishussa ja lähialueilla. Tässä oltiin oikeastaan suunnittelemassa jo sitä terveydenhuollon projektia, joka toteutui Suomen Ulkoasiainministeriön ja Suomen Tuberkuloosin Vastustamsyhdistyksen yhteishankkeena. Tässä projektissa työskentelin sitten 1983-1984 terveydenhoitajana ja myöhemmin myös projektipäällikkönä. Kaikkiaan olen käynyt Somaliassa viisi kertaa, siis tuo Safari ei todellakaan ollut ainoa kerta Afrikassa.

Safaripäiväkirjan jatkoksi tuli vielä useampikin matkakertomus ja oikeastaan tammi-helmikuu on kulunut kirjoittaen ja loppuelämän haaveetkin alkavat hahmottua. 

Kangaspuut ovat todella ilman lointa ja joutavat hetkeksi varastoon tai ainakin toistaiseksi pois käytöstä. 67 vuotta kenties riittää tällä erää kankaankudontaa. Jotenkin tuntuu siltä että tarvitsen taukoa tähän touhuun. 25 eläkkeellä oloa on ollut suurelta osin kangaspuiden ympärillä pyörimistä.

Työelämässä tartuntatautien terveydenhoitajana jouduin tekemään tauti- ja rokotustilastoja. Eläkkeelle jäätyäni aloitin tilastoida kangaspuilla kutomiani metrejä. Mihinkäs tiikeri raidoistaan! Siis 1994-2018 olen kutonut 2290 metriä kaikenlaisia tekstiilejä. Kangaspuiden otsalaudassa on tämä tilastointi.

Odotellessani mahdollista "Sukkuloiden suihkintaa" kenties kirjoitelen tämän otsikon alla uudenlaisia elämänkokemuksiani.

Suomi 100 juhlavuosi vietetty

Suomi 100 juhlavuosi päättyi ja samalla pättyi Suomi 100 Verkoyhteisö Kutominen hankkeeni ylläpito juhlavuoden linkeissä. Tästä lähtien jatkan kutomisistani kertomista vanhaan malliin Facebookin "Kutominen" linkissäni ja täällä "Sukkulat suihkii" blogissani..

Oli upea kokemus olla mukana tuhansien hankkeiden listalla ja rakentaa yhdessä tapahtumia ja tilaisuuksia täällä Keravalla. Näin yritimme luoda yhteisöllisyyttä, yhdessäoloa ja yhdessä tekemistä. Toivottavasti jotain jäi itämään. Kiitos Valtioneuvoston kanslialle tästä mahdollisuudesta.

Halusin kiittää myös lukuisia ystäviäni ja järjestin vielä pienen yhdessäolon kotiini 29.12.2017, vähän niinkuin englantilaista "Open Studio" mallia lainaten.

Kutsukortti

Ystäväni Minna "Hilpeä KahviKissa" kahvilasta järjesti tasokkaan tarjoilun, toimi tilaisuuden ajan emäntänä, joten saatoin keskustella vieraiden kanssa. Minna otti myös osan kuvista. 

Toivotan  lopuksi Hyvää Uutta Vuotta 2018, viettäkäämme sitäkin yhdessä juhlavuoden teemaa toteuttaen.

Räsykuteen kertomaa

Suomi - Finland 6.12.2017

Eilen juhlittiin Suomen 100 vuoden itsenäisyyttä. Hämmästyttävää oli että monet maat kunnioittivat tätä juhlaa valaisemalla rakennuksiaan ja muitakin kohteita sini-valkoisin värein, Suomen lipun tunnusvärein ja monet valtiomiehet lähettivät onitteluvideoita ympäri maailmaa. Pääjuhla oli presidentti Sauli Niinistön ja rouva Jenni Haukion itsenäisyyspäivän vastaanotto presidentin linnassa.

Presidentin linna 6.12.2017

Ensimmäisenä kättelyyn saapui kenraali Jaakko Valtanen Suomen 100-vuotisjuhlavuoden itsenäisyyspäivän vastaanotolla Helsingissä 6. joulukuuta 2017. Seuraavana Erkki Pitkänen. Kuva: LEHTIKUVA / JUSSI NUKARI

Presidentin linnaan saapui 1900 vierasta. 

Presidentin linna Helsingissä

            Onnea maallemme jatkossakin!