Kokonainen käsityö

Tulevaisuuden uhkakuva on, että käsityö oppiaineena muuttuu askarteluksi eivätkä oppilaat saavuta oppiaineena tavoitteita, sanoo yliopistonlehtori, kasvatustieteen tohtori Minna Kaipainen.

Tohtori Minna Kaipainen toteaa: "Kokonaisella käsityöllähän tarkoitetaan tekemistä, jossa sama henkilö suorittaa käsityöprosessin kaikki eri vaiheet itse. Hän ideoi ja suunnittelee sekä valmistaa tuotteen ja lopulta arvioi sekä tuotetta että koko prosessia."

Oma prosessityöskentelyni alkaa siitä kun ostan langat suunnittelemaani työhön. Kankaan rakentaminen on monivaiheinen työrupeama, vie yleensä useamman päivän.

Lankoja eri loimia varten

On mietittävä loimen leveys, pituus, sidosmalli ja valmiin työn käyttötarkoitus. Tämän jälkeen loimi luodaan luomapuilla.

Loimen luominen

Yleensä luon useamman loimen samalla kertaa, koska joudun siirtelemään tavaroita pois suurta tilaa vaativilta luomapuilta. Kun työ on tehty voin kääntää luomapuut pienemmäksi ja siirtää työhuoneeni nurkkaan ja piilottaa ne ikivanhalla rekiryijyllä.

Luodut loimet palmikoituna

Ennen useamman loimen luontia suunnittelen jokaisen loimen käyttötarkoituksen, pituuden, leveyden, sidosmallin ja piirrän nämä tiedot ruutupaperille. Sitten laitan tämän suunnitelmani ja luodun loimen kaupasta hedelmien mukana ostamaani muovipussiin. On sitten helppoa ottaa valmis pussukka ja aloittaa uutta kun edellinen loimi on kudottu.

Pyyheliinan sidosmalli

Loimi kierretään tukille pasmakaiteen eli käärinpirran avulla (omatekoinen käärinpirta). Näin saadaan suunnitelman mukainen loimileveys keskelle tukkia.
.

Loimi pujotettu käärinpirtaan

Tämän jälkeen loimilangat pujotetaan niisiin ja sitten kaiteeseen eli pirtaan.

Loimi kiinnitetään aloitusvarpaan

Tämän jälkeen kankuri pujottautuu lattialle istumaan loimen alle ja sitoo polkuset.

Polkuset sidottuna

Seuraavassa vaiheessa puolataan kudelangat puolille tai matonkuteet kierretään mattosukkulalle tai poppanakuteet matto- tai poppanakudesukkulalle.

Puolaus rukin avulla

Puolausta varten on mahdollista hankkia käsikäyttöinen puolauslaite mutta koska olen hankkinut vanhaan rukkiini erillisen karan puolaamista varten niin tämä toimii rukkia polkemalla.

Vasta kaiken tämän jälkeen voi aloittaa kutomisen.

Pyyheliina alullaan

Kun koko loimi on kudottu ja työ otettu pois puista, seuraa viimeistely. Tarkistetaan mahdolliset virheet ja loimi pätkitään alkuperäisen suunitelman mukaa esimerkiksi erillisiksi pyyheliinoiksi, matoiksi, poppanoiksi, kaitaliinoiksi, pannunalusiksi jne. 

Matoissa solmitaan hapsut, ensiksi kaksinkertainen solmu ja sitten hevosenhäntäsolmu tai  loimilangat pujotellaan kuteiden väliin jos hapsuja ei haluta. Pyyheliinojen katkaisukohtaan ompelen siksak ompeleet ennen katkaisua ja vasta sitten leikkaan. Näin kudelangat pysyvät kohdallaan päärmäyksen aikana. Yleensä ompelen päärmeen muurahaisen polulla ja näin työ on kokonainen käsityö loppuun asti.

Viimeiseksi tekijän nimikointi

Lumpuista taidetta

Usein törmään kysymykseen: "Minne voi laittaa hieman kulahtaneet ja repeytyneet pussilakanat?" 

Olen keksinyt vastauksen: "Tuo minulle." Eli kerään ystäviltäni lumppuja ja leikkaan ne matonkuteiksi tai tilkkutöiden tilkuiksi.

Matonkuteiden leikkuu Galleria Allin pihalla Keravalla

Matonkuteista kudon taidemattoja. Jos joukossa on innostavia värejä taidepalettiin, teen tilateoksia tai tauluja. 

"Kukkaismeri" Keravan kirjaston seinällä

"Vuoristopuro"

Paremmista osista tulee tilkkuja tilkkutöihin, peitteisiin, ikkunaverhoihin tai vaikkapa tauluihin.

Torkkupeitto

    

"Palapeli"

Ikkunaverho "Kirsikkapuu"

11.11.2014-7.1.2015 välisenä aikana on Järvenpään Huvila ravintolassa tekstiilityönäyttelyni "Kankuri kuvailee"

"Asutettu planeetta"

 Näyttelyn tarkemmat tiedot:  https://www.facebook.com/events/855217957843714/?ref_dashboard_filter=past

    Siis lumpuista voi tehdä taidetta.

Rumpusoolon saattelema

Keravalla Rytmirinki järjesti sykkivän soitinnäyttelyn Galleria Allissa loka-marraskuussa 2014. 

Rytmirinki järjestää rummutussessioita vaikkapa koulutus- ja huvitilaisuuksien yhteydessä. Ohjelmasisällöstä vastaa pitkän linjan ammattilainen, Kansallisoopperan lyömäsoittaja Keijo Puumalainen. Hän on myös tilaisuuksien ohjaaja. 

Edellämainittuun näyttelyyn hän pyysi Taideseura KuumArtin jäseniä osallistumaan jonkun työnsä esittelyllä.

"On hetki"

Kerroin jo aikeisemmin että olen kutonut muutamia töitäni Matti Salmisen laulamien laulujen pohjalta. Yksi tällainen on yllä oleva "On hetki". Tämän laulun on säveltänyt Rauno Lehtinen. Laulussa kerrotaan miten tuuli uinuu ja tuuli valvoo, on hetki ystävyden ja on hetki rakkauden ja valot asfaltilla kiiltää. Matti Salmisen tumma basso soi laulun alkumetreillä, siksi työn tumma alku. 

Vein tämän työn Rytmiringin näyttelyyn. Siellä kerroin jotain tästä työstäni, Roosa Puumalainen haastatteli. Hän esitti myös harppusoolona kyseisen laulun sekä lauloi sen, ksylofonilla säesti Keijo Puumalainen.

Roosa Puumalainen

Sinikka, Keijo ja Roosa Puumalainen

Eräänä päivänä esiintyi kolme saksofonistia ja soittivat tuttuja kappaleita, tuli jotenkn nuoruus mieleen. Toisena päivänä oli monitaitoinen puhallinsoittaja ja eräänä päivänä taiteilija ison öljyvörimaalauksensa kanssa. Tämän maalauksen pohjalta kaksi rytmirinkiläistä improvisoivat musiikkiesityksen.

Keravaa voi kutsua kulttuuri- ja taidekaupungiksi. Täällähän on Taide- ja museokeskus Sinkka ja aseman lähellä puuuseppä Karl Jacob Svenskin 1914 rakkentama puutalo, Galleria Alli taideseura KuumArtin tyyssijana.

Galleria Alli

Mikä on sukkula?

"Sukkulat suihkii"

Sukkula on kudottaessa käytetty kudekäämi. Kuvainnollisesti joku tai jokin, joka lakkaamatta kulkee edestakaisin. (Tietosanakirja)

Minulla sukkulat ovat kulkeneet edestakaisin yli 60 vuotta, ei tosin lakkaamatta, taukoja on, joskus pidempiäkin.

Mattosukkulat

Nämä sukkulat ostin Eija Rasinmäen Kutomosta Oitista. Matonkude kierretään sukkulan ympärille.

Vähän kevyempi puusukkula

Poppanasukkula

Kaupasta voi ostaa poppanakuteita kiekkona. Kiekko asetetaan sille varattuun "telineeseen" ja tämä pujotetaan sukkulaan. Kude purkautuu tästä näppärästi. Itse leikatut poppanakuteet kierrän puiselle mattosukkulalle.

Sukkula kahdelle puolalle

Jos kudelanka on kovin ohutta ja haluaa kutoa sen kaksinkertaisena, silloin tällainen kahden puolan  sukkula on kätevä.

Yhden puolan sukkula

Kun kudotaan raidallista, silloin käytössä on useampi sukkula, oma sukkula kullekin värille.

Ruudullista

Käyttövalmiina

Iltatarinoita lapsille Somaliasta

Muutama päivä sitten mainitsin tämän kirjan Facebookin päivityksessäni. Kerroin väärin, että sen on kirjoittanut somalilääkäri Ahmed M. Mahdi. Hän ei ole sitä kirjoittanut vaan koonnut siihen tarinoita, joita on kerrottu perimätietona lapsille iltaisin hiilivalkean loisteessa. Somaliassa kirjakieli luotiin vasta 1972 joten somalinkielellä painettuja kirjoja on ilmestynyt vasta sen jälkeen. Mielestäni Ahmed Mahdin kulttuuriteko on pienimuotoisena verrattavissa Elias Lönnrotin Kalevalaan. Ahmed Mahdi aloitti näiden tarinoiden kirjaamisen vuonna 1990 ja saattoi työn päätökseen 1996 asuessaan Suomessa Pietarsaaressa. Hän kirjoitti muistista nämä tarinat voidakseen antaa ne edelleen pakolaislapsille ja omalle pojalleen. Hän käänsi ne englanniksi, jotta hänen suomalainen vaimonsa voisi lukea niitä. Taas vaimo, Margareta Nylund käänsi kirjan ruotsiksi, koska se oli hänen ja heidän poikansa äidinkieli. He halusivat vielä suomenkielisen version, joten Pirjo Rinne ja Sinikka Ingo suorittivat tämän tehtävän. 

Ahmed Mahdi kirjoittaa kirjan alkusanoissa toivovansa että kirja levittäisi kertomusten kulttuuriarvoja ja viisautta niin, että muiden kulttuurien ja erityisesti isäntämaan lapset voisivat hyötyä ja oppia jotain somalikulttuurista. Tämä voi puolestaan luoda hyvät yhteydet, suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä kahden kulttuurin välille ja ennen pitkää vähentää muukalaisvihaa ja rasismia. Näillä sanoilla kirja saatettiin matkaan vuonna 1996, 18 vuotta sitten ja tämä Ahmed Mahdin toivomus on pätevä edelleen. Mainittakoon vielä että kirjan kuvitus on Ahmed Mahdin ja kansikuvan on taiteillut Nur Abdullahi Ali.

ISBN 952-91-1543-1

Kirjaa välitettiin aikoinaan päiväkoteihin ja kouluihin ja ainakin joihinkin kirjastoihin. Olen ottanut selvää että ainakin Keravan kirjastossa kirja on tälläkin hetkellä lainattavissa. Tänä vuonna loput jäljellä olevista kirjoista jaettiin somaliyhteisölle ja sellaisille suomalaisille tahoille, jotka ovat kiinnostuneita pakolaisuuteen ja maahanmuuttoon liittyvistä asioista.

ISBN 952-90-7858-7

Väriä kankaalle.

Kangasta voi värjätä monella tavalla. Yksinkertaisin tapa on upottaa kangas väriliemeen kattilaan tai isompaankin astiaan ja kuumentaa ohjeiden mukaan. Myös nykyisillä teollisuusväreillä voi värjätä vaikka pesukoneessa. 

Solmuvärjäys on seuraavaksi yksinkertaisin tapa. Varmaan monelle on tuttua T-paidan värjäys tällä menetelmällä. Tehdään vain tiivis solmu paidan etuosaan tai puristetaan tiukalla lankakiepauksella parista kohdasta ja upotetaan väriliemeen. Väriaineen mukana on yleensä ohjeet siitä mitä muuta tulee huomioida. 

Minulle kertyy matonkudeainesten myötä ystävien tuomia, käytöstä poistettuja valkoisia lakanoita. Aikani pohdiskelin mitä niillä tekisin. Päätin kokeilla tilkkutöitä. Revin lakanat samankokoisiksi neliöiksi. Sitten rypistelin niitä erilaisiksi "mytyiksi" ja sidoin tiukasti kalalangalla. Aluksi värjäsin nämä "mytyt" yhdessä väriliemessä mutta kokeilin myös kahden värin käyttöä. Kastoin "mytyt" vain osittain väriliemeen ja sitten värjäämättömän osan toiseen väriliemeen.  

Värjättävä "mytty"

Värjäämisen jälkeen katkaisen langat ja huuhtelen tilkut ensiksi puhtaassa vedessä ja sitten liotan jonkun aikaa suola- etikkaliemessä.

Tällaisista tilkuista olen ommellut tilkkutyöverhoja.

"Lemmen roihu"

 Oli esillä Kahvila Rosalinassa

Olen vamistanut samalla tekniikalla myös pieniä tauluja.

"Hersyävä nauru"

"Vain me kaksi"

"La Strada"

Tutustuin tällaiseen värjäykseen myös Somaliassa. Siellä oli Mogadishun Naistentalossa naisten värjäämiä dira- ja kietaisuhame kankaita.

Silkkipainanta on sitten jo vähän vaativampi tapa, Erityisellä kehikkosapluunalla siirretään väri kankaaseen tai pensselilläkin ymmärtääkseni. Silkkiä en ole painanut mutta tätä sapluunatekniikkaa olen käyttänyt kasviväreillä painaessani. Sapluunoita saa ostaa valmiina mutta olen itse valmistanut niitä "nyrkkipajassani" ja sen ovat näköisiäkin.

"Hedelmiä"

"Omena"

"Hedelmiä" painoin pöytäliinaan, joka sitten matkasi Austraaliaan. Ja niin matkasi toinenkin pöytäliina.

"Hedelmiä"

"Sananjalka"

Painettava kuva muotoillaan kuumalla vahalla kehikkoon kiinnitetylle ohuen ohuelle kankaalle käyttäen joko pensseliä tai batiikkityössä käytettävällä tjanting-pannulla.

Tjanting-pannu 

Sapluunan teko käynnissä

Tätä työtä oli ihana tehdä kesämökillä luonnon helmassa. Ensin keräsin kasveja, joista keitin ulkohellella värilientä. Väriliemeen sekoitin tällaista värjäystä varten tarkoitettua suurustetta. Tämä väripasta levitettiin kehikon ja levityslastan avulla kankaalle. Tämän jälkeen väri sai kuivua vuorokauden narulla. 

"Täysikuu kaislikon yllä"

Sen jälkeen kangasta liotettiin kylmässä vedessä jotta ylimääräinen väripasta irtosi ja taas kuivatettiin.

"Omenoita"

"Täysikuu"

Kesämökki ja etenkin järven ranta on oivallinen paikka koska vettä joutuu käyttämään paljon, kasvien liotukseen ja kankaiden moninkertaiseen huuhteluun. Viimeisen kuivatuksen jälkeen kangas vielä höyrytetään kuumahöyryllä. Tähän on olemassa erityisiä laitteita mutta "nyrkkipajan" konstit asttuivat taas kuvaan. Käytin siihen vanhaa Mehu-Maijaa. Vuorasin reiällisen osan froteepyyhkeellä ja asetin sinne värjätyn kankaan puhtaan kankaan kanssa löyhästi rullattuna. 

Kasviväri pastalla muotoilin myös muutaman taulun.

Kolme hattupäistä Ladya

Oikeaoppiset batiikityöt sitten ovatkin asia erikseen. Ne ovat taidetta. Niissä kuviot muotoillaan vahalla kankaalle, joka on pingotettu kehikkoon. Vuorotellen kangasta käsitellään väriliemessä ja vahataan uusia kuvioaiheita. Loppujen lopuksi vaha poistetaan silitysraudan ja imupaperin avulla. Alla oma amatöörimäinen batiikkityö.

"Särjetty sydän"

Alla kaksi todellista taideteosta. Naishahmon ostin Kenian Nairobista 1980. Se kuvaa afrikkalaisen maaseudun naisen arkielämää, hän kantaa aina jotain, hakee vettä ja puita pitkien matkojen takaa.

Äiti

Tämän toisen työn ystäväni toi Intiasta tuliaisena. 

Norsu tuo onnea