Sauna somaksi.....

Sauna metsän siimeksessä.

Kesän alussa 2014 oli paljon asiaa saunasta radio- ja televisio-ohjelmissa, Sauna on suomalaisille paitsi puhdistautumispaikka myös virkistyksen, nautinnon ja renntoutumisen tyyssija. Menneinä aikoina siellä synnyttiin ja saunan kautta lähdettiin viimeiselle matkalle kohti Tuonelaa, vainajien olinpaikkaa.

Tietosanakirja (Gummerus 1988) määrittelee saunan seuraavasti: "Sauna on rakennus tai huone, joka on tehty löylyn (=höyrykylvyn) ottamista ja peseytymistä varten. Sauna on tunnettu laajoilla alueilla Euroopan ja Aasian pohjoisissa osissa mutta myös Amerikan intiaanien ja eskimoiden parissa. Kehittyneenä järjestelmänä se on esiintynyt vain suomensukuisten kansojen keskuudessa. Suomalainen sauna on ollut savusauna. Nykyisin sauna on joko niinsanottu jatkuvalämmitteinen sauna tai sähkösauna, joskin savusaunat ovat jälleen yleistymässä. Saunan merkitys on tärkeä kansanterveystyössä, vaikkaan löylyn fysiologista vaikutusta ei ole täysin selvitetty. Suomessa Sauna-Seura perustettiin 1937."

Suomen kaupungeissa oli aikoinaan yleisiä saunoja, joissa oli omat osastot miehille ja naisille. Taloyhtiössäkin saattoi olla yhteinen sauna asukkaile. !980-luvun tienoilla jotkut kerrostaloasukkaat halusivat rakentaa asuntoonsa oman saunan. Tämä oli monimutkaisen ja monitahoisen tuumailun prosessi ennenkuin saunan sai rakentaa. Nykyisin 2000-luvulla miltei jokaiseen uuteen asuntoon sijoitetaan myös sauna. 

Hämmästyksekseni olen lukenut kannanottoja, että siirryttäisiin jälleen yhteisiin saunoihin tai jopa yleisiin saunoihin. Tämä on ymmärrettävää, sillä asukas maksaa saunasta melkoista neliöhintaa sekä vuokran lisää ja myös sähkön kulutuksesta. Vapaa-ajan asuntojen ja omakotitalojen saunat ovat tietenkin asia erikseen ja ne ovat usein puulämmitteisiä. Ja jos polttopuut saadaan vielä omasta metsästä niin mikä olisi rentouttavampaa puuhaa.

Jos puut kaadetaan omasta metsästä, ne kannattaa varastoida joko puusuojaan tai ulos rakennettuun kehikkoon seuraavaksi vuodeksi. 

Jos polttaa märkiä klapeja uunissa
sattaa muuttaa saunansa savusaunaksi, hormi ei vedä huonosti palavien puiden savua piippuun vaan työntää sen saunatilaan. 
                                                Kehikkoa rakennetaan.

Nyt sitten seuraa oikeastaan se pääasia eli "Sauna somaksi..." 

Saunan voi sisustaa niin että siellä myös silmä lepää. Tätä varten olen suunnitellut "Saunasettejä". Setti koostuu pukuhuoneen penkille asetettavasta poppanasta ja sen sävyihin sopivasta matosta lattialle, laudeliina lauteille ja tietenkin pellavapyyhkeet naulakkoon. Kuvat olen ottanut parvekkeellani joten mielikuvitus vaan liikkeelle ja oman pukuhuoneen suunnitteluun.

                          Savusauna
                          Cafe Kuusijärvi                             Vantaa



                                                                                             
                               

                             

www.saunamafia.fi
http://www.sauna.fi/etusivu/

Mattolorujen elämä

7.10.2014 kokoontui Keravan Hyvinvointikeskuksessa perinteinen Runoraati. Arvokkaan mutta lempeän raadin arvioitavaksi voi toimittaa etukäteen pöytälaatikon perukoilta omia runojaan. Eilisessä tilaisuudessa Keravan lausujat esittivät tämänkertaiset runot, joita lausuttiin ja raati kommentoi parin tunnin ajan. Jo kahtena edelisenä vuonna on yksi mattorunoni esitetty siellä. Tämä runo on tässä blogissa julkaistu nimellä "Räsymaton taikaa".  http://sukkulatsuihkii.blogspot.fi/2014/09/rasymaton-taikaa.html

Eiliseen tilaisuuten olin toimittanut arvioitavaksi pieniä matto-loruja vai ovatko matto-haikuja.


Prinsessa Ruusunen

Kankuri kertoo matoillaan
vanhan sadun sanomaa
on ruusutarhaa, prinsessaa
uljaan prinssin tarinaa.





 Rahkasammal

Metsä täynnä mättäitä
taitaa olla rahkasammal.
Kaupungissa ei ole näitä 
on vain  kivinen taival.






 Syysleimukukka

Perennapenkin kaunistus
on tuttu leimukukka
syksyn viileyden aavistus
syksyn, talven odotus.

Valtameri

Valtameren syvä sini
kannattelee purttani
majakkaasaaren valokiila
johdattelee matkaani.

 Orastava lempi

Vaalea väri lempeä kuvaa
rakkauden roihua enteilee
tumma raita syvyyttä tuo
ohjaa tien rakkaimman luo.

Tuohisormus

Tuohi taipuu moneksi
vaikka kihlasormukseksi
voi olla alku liitolle
elämän mittaiselle. 





Oli mielenkiintoista kuunnella näitä loruja niin että maton kuva tai matto ei ollut silmieni edessä. Kyllähän se kuva oli aivojeni sopukoissa, niin moneen kertaan olen "veivannut" näitä yhteyksiä. Hämmästyttävintä oli todeta, että raati arvioi erittäin lempeästi loruni. Oletin sijoittuvani peränpitäjäksi mutta olinkin siinä keskivaiheilla arvostelutaulukossa.

Olen tainnut jo kirjoittaa täällä blogissani että annan nimen töilleni ja usein kirjoitan juuri tuollaisen lorun liitteeksi, Se kuvaa tekohetken ajatuksia ja kertoo, mitä haluan työlläni viestittää.

Lopuksi lausun kiitokkseni arvovaltaiselle raadille ja taitaville Keravan lausujille. Jälkeenpäin juttelin erään lausujan kanssa ja hän kertoi, että hän olisi halunnut "räpätä" nämä loruni. Hän oli käynyt kuuntelemassa Keravan kirjastossa Räppäävää mummoa. Jääkäämme odottamaan uutta aluevaltausta!

Tietotekninen tauko

Tuli peini tauko blogikirjoitteluun. Tietokoneen hiiri ei jostain syystä toiminut. Tämä vika korjaantui mutta sitten tietokoneen näyttö ei suostunut avaamaan edes taustakuvaa, oli vain harmaa pinta. Kyselin tietotekniikan tukipalveluista, neuvottiin että kone täytyy viedä takuuhuoltoon.

Tyttäreni 17 vuotias poika tuli käymään ja kerroin murheestani. Hän sanoi: "Katsonpa sitä konettasi". Hän istui pari minuutta koneen ääresssä ja kas, kone toimi. Apu on näköjään usemmiten lähempänä kuin arvaammekaan. Tästä opin sen, että käännyn ensiksi kotiasiantuntijani puoleen ja vasta sitten päätämme yhdessä, viedäänkö kone huoltoon vai ei.

Tauosta oli kuitenkin se hyöty, että sain väännettyä uuden loimen kangaspuiden tukille. Tässäkin minua usein auttaa tämä yllämainittu lähi-avustaja. Pienenä poikana hän jopa istui vieressäni mattoa kutomassa. Jossain vaiheessa hän pelkäsi ettei mummo vaan tule kouluun puhumaan noista räsymatoistaan. 

Tauon aikana tuli myös viimeisteltyä viimeiset valmiit kudelmat ja tuli kirjoitettua niihin liittyvät lorut. 

Ihailin myös ulkona syksyn värejä ja sain töihini uusia värivaihtoehtoja. Luonto on melkoinen innoituksen antaja väreineen.

Viimeisimmät työt olivat poppanoita tuoleihin, penkille tai vaikka  pöydälle. Valmistin myös muutaman tyynyn.

                     
         

Poppanoiden kuteet olen itse leikannut aikaisemmin kertomallani tavalla vinokaitaleiksi. Kuvat ovat omista valokuvakokoelmistani.

Sälekaihdin syrjäytti kuultokudoksen

Kuultokudos on kangaspuilla kudottu tekstiili, jota voi käyttää ikkunaverhona, kehystettynä ikkunasomisteena, tilanjakana, lampun varjostimena. parvekkeen ovessa ja vaikkapa juhlapöytäliinana. Ensimmäiset kuultokudokset valmistettiin Helmi Vuorelma Oy:n liikkeessä jo 1940-luvulla (Kotiteollisuus lehti 1970/3). 

Kotiteollisuus 1970 / 3

Kotiteollisuus 1971 / 2

Olen tarkastellut Kotiteollisuus lehden 
vuosikertoja vuosilta 1952-1975 ja 1980-1981, selvittääkseni milloin näissä lehdissä on ollut kuultokudosten työohjeita. 

Täkänöiden ohjeita löytyy miltei jokaisesta lehdestä. Ylläolevassa oikeanpuoleisessa kuvassakin on rinnakkain kuultokudos ja täkänä.
 

Kotiteollisuus 1952 / 9-10

Kotiteollisuus lehdessä on koko ajan ollut myös puutyö ohjeita ja paljon muitakin ohjeita miesten kädentaitoihin. Hämmästyttävintä oli löytää sälekaihtimien teko-ohjeet lehden numerossa 9-10 vuodelta 1952. Oletin että sälekaihtimet ovat tulleet käyttöön nyt vasta uusien laajojen rakennushankkeiden myötä.  

   

Kuultokudosten työohjeet ja kuvat tulivat Kotiteollisuuslehtiin vasta 1967 ja silloinkin vaan loimi- ja kudelanka ehdotuksin ja pirtanumero ja lankaluku maininnoin. Itse mallin joutui tilaamaan sieltä missä malli oli suunniteltu tai "Pakettipuodista" sai tilattua kaiken yhtenä tilauksena. Kude-, loimi- ja kuviokudelankoina käytetään yleensä pellavaa, aivina- tai rohdinlankaa. Voin sanoa, että kuultokudoksen kutominen ei aivan onnistu kankaankudontaa aloittelevalta.

Kotiteollisuus 1967 / 6

Kotiteollisuus 1967 / 6

Kotiteollisuus 1967 / 3

Kotiteollisuus 1973 / 5

Sininen kuultokudos "Asteri",  somitellut Maija Kolsi-Mäkelä, Helmi Vuorelma Oy ja vihreä kuultokudos "Sienimetsä", sommitellut Maija Kolsi-Mäkelä.

"Nippon" Sinikkka Salminen

"Ilon ympyrät" Sinikkka Salminen

Nykyisin kuultokudoksia ei näy ikkunoissa. Onko syy siinä että yleensä ikkunoiden välissä on sälekaihtimet? Tästä johtuen kysynkin: "Syrjäyttikö sälekaihtimet kuultokudoksen?" Mielestäni ainakin nykyisiin lasitettuihin parvekkeisiin tai valtaviin ikkunapintoihin sopisi kuultokudos mitä parhaiten. Ja jos ikkunoiden välissä ei ole sälekaihtimia niin kuultokudos estäisi ulkoapäin katselun tai ainakin häiritsisi jonkun verran ja päästäisi kuitenkin valoa sisään. 

"Joutsenet" heijastuvat seinälle

Näyttely "Mäntymäen mökissä" vuonna 2000

Näyttely "Mäntymäen mökissä" vuonna 2000

"Siluetti" tilkkutyöverhot ja kuultokudos

Ohessa esimerkkejä miten kuultokudos sopii nykyaikaiseenkin kotiin. Ja vielä kaiken lisäksi tilkkutyöverhon rinnalle.

Kaikki kuvat ovat omista valokuvakokoelmistani tai skannattu kotonani säilyneistä Kotiteollisuuslehden vuosikerroista. Samoin teksteihin olen käyttänyt osia yllämainitun lehden artikkeleista ja työohjeista.

"Aurinko" Sinikka Salminen

Kuvikasmaton synty

Maton sidoksen nimi on kuvikas. Tällainen matto kudotaan koko ajan kahdella sukkulalla, yksivärisetkin kohdat. Tämän kollaasissa olevan maton kudoin Vantaalla, Tikkurilan asunnossani. Se kuului "Runomatot"-sarjaan. 

Sinikka Salmisen arkisto

Sinikka Salmisen arkisto

Purppuraista, valkeata ja keltaista

Sorkin sekaan punaista,

purppuraista, valkeata ja keltaista

hymysuista säettä,

värin loisketta,

sutimen eläväistä liikettä.

-Mohamed Ahmed Haji Omar

Pyysin vuonna 2010 Facebookin välityksellä ystäviltäni pöytälaatikoistaan runoja. Pengoin omatkin laatikkoni. Kudoin 14 pientä runomattoa näiden runojan pohjalta. Kokoelma julkistetttiin ystäväni kotona järjestetyssä "Runomatot"-tapahtumassa.

Edellämainitusta seurasi se, että aloin antamaan jokaiselle matolleni nimen ja kirjoitin sen "värimaailmaan" sopivan lorun.
Tänä vuonna olen jatkanut samaa poppanoiden kanssa.

Turku oli Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2011. Silloin toteutettiin Tarinamatot-hanke, joka syväluotasi suomalaista räsymattoa. Tarinamatot-hanke oli osa Turku 2011 Euroopan Kulttuuripääkaupunkivuoden virallista ohjelmaa. 

Aiheeseen voi tutustua allaolevan linkin kautta tai Kirjallisuusterapia lehden numerossa 2/2011, sivut 40 - 42. Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys ry:n jäsenlehti.

http://www.taitovarsinaissuomi.fi/index.php?k=8694

Wetterhoffin kotitellisuuskoulun opit

Wetterhoffin kotiteollisuuskoulun lukukausi 1951-1952 oli vankan oppimisen aikaa. Olemme joskus kurssitovereitteni kanssa pohtineet, mitä opimme tuona aikana. 

Sinikka Salmisen arkisto

Sinikkka Salmisen arkisto

Tärkein anti oli kankaankudonta ja sidosoppi. On myös jäänyt mieleen pellavan, yksinkertaisuuden ja yleensä aidon materiaalin arvostus. Tämä lienee erityisesti taiteilija Laila Karttusen ansiota. Opimme tuntemaan revinnäis- ja reikäompelutyöt, laadukkaan kirjonnan, kansan käsityöperinteen arvostuksen, erilaisten lankojen käsittelyn ja ennen kaikkea sidosopin mukaisen kankaan loimen luomisen, oikean tiheyden valitsemisen ja yleensä koko prosessin langasta kankaaksi kangaspuita käyttäen.                                                                                                           

Sinikka Salmisen arkisto

Sinikka Salmisen arkisto

Sinikka Salmisen arkisto

Sinikka Salmisen arkisto

Sinikka Salmisen arkisto

Sinikka Salmisen arkisto

Kuitenkaan ei voi unohtaa kehräysoppia. Karstasimme villoja kehräämistä varten ja kehräsimme langaksi. Toinen lankamateriaali oli pellava. Aluksi liotimme pellavaniput Vanajavedessä opiston rannassa. Sitten murskasimme pellavan varret loukuttamalla ja lopuksi lihtasimme "piikkilaudan" läpi kuitunipuiksi. Samalla saimme myös veriset sormet jos työmenetelmä ei ollut loppuun asti viritetty. Tämän jälkeen kehräsimme muistaakseni lähinnä rohdinlankaa. Aivinalangan kehräysoppi jäi ainakin minulta kokematta. 

Opistolla asuneet kurssitoverini ovat myös muistelleet yhteisiä sauna- ja ateriointihetkiä. Olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että Wetterhoff ei ole enää sitä, mitä se oli vuonna 1952, sellaista oppia ei saa enää mistään. Harvassa opinahjossa on vuoden sisällä voinut oppia niin paljon kuin me opimme. Tässä tosin on saattanut käydä niin, että aika kultaa muistot.

Sinikka Salmisen arkisto